Arton Puheenvuoro- Blogi Parantamisen varaa on

Ukrainan kriisin jälkiseuraukset

Ukrainan kriisi ei ole missään tapauksessa ohi. Edessä olevassa sumussa voi vielä olla mutkia ja mutkien takana uusia mutkia ja risteyksiä. Niistä emme vielä mitään tiedä. Toivoa kuitenkin sopii että tämä olisi nyt tässä ja että jatko sujuu voittaneen osapuolen suunnitelmien mukaan, demokratiaa kunnioittaen.

Tässä vaiheessä voi kuitenkin jo miettiä mihin isompiin kuvioihin tämä kriisi mahtaa liittyä ja mitä jälkiseurauksia kriisistä voisi olla maailmanlaajuisesti ja Ukrainan lähialueilla.

Voisi niinkin ajatella että Ukrainan tapahtumat ovat vieläkin kommunismin ja rautaesiripun luhistumisen jälkijäristyksiä Itäisessä Euroopassa. Itäblogin perintöhän on jo suurimmaksi osaksi lakannut vaikuttamasta siellä missä entiset Itäblokin maat ja entisestä Neuvostoliitosta irtautuneet osat ovat itsenäistyneet ja liittyneet EU:n vaikutuspiiriin.

Ukrainassa ja Valkovenäjällä näin ei vielä ole tapahtunut, siellä taitaa viellä elää kohtalaisen voimakkaana entisen suurvalta Neuvostoliiton isänmaallinen patrioottinen henki, samantapainen henki joka Suomessa elähdyttää perussuomalaisia ja heidän kannattajiaan,

Osaltaan saattaa Ukrainankin tapahtuumiin olla vaikutusta myös uudella tiedottamisen kulttuurilla. Uudessa kulttuurissa eivät valtaapitävät enää voi yhtä helposti valvoa uutisten leviämistä eikä sitä mistä puhutaan. Tämä ns. some- ilmiö, eli sosiaalinen media, on jo aiheuttanut diktaattorien kaatumisen Pohjoisessa Afrikassa.

Syyriassa tämä vallankumousprosessi on ollut vähän erilainen, vähän Afrikan maista poikkeava. Syyriassa diktaattori on pystynyt panemaan kansalle hanttiin enemmän ja pitempään kuin Pohjois-Afrikan maissa.

Myös Ukrainan tapahtumat saattavat olla suoranaista jatkoa tälle mediavallankumoukselle, jonka seurauksena myöskin maalliset diktaattorit saavat luopua vallastan.

Tälle kehitykselle on vielä jatkoa luvassa, mielenkiintoa riittää tulevaisuudessakin. Itse veikkaan että seuraavaksi tulevat vuoroon jäljellä olevat Itä-Blogin maat, Valko-Venäjä ja Venäjä, Iran ja Saudi-Arabia, Kuuba, eräät Afrikan maat, Pohjois-Korea viimeisenä.

Toisaalta voi miettiä miten tämä tulee vaikuttamaan läntisessä Euroopassa ja EU:n kannalta. Luulisin että nyt EU:lla ei oikein olisi varaa laajentua itään. Pitäisi ensin opetella oikeat menettelytavat toimia nykyisen alueen puitteissa. Siinäkin EU:lla riittää tekemistä. Enää ei tarvita uusia ongelmia uusista jäsenmaista.

Toki erilaisilla kauppasopimuksilla voidaan EU:n kaupantekoa EU:n ulkopuolelle edelleen helpottaa. Kun kauppasopimukset on saatu aikaan ensin USA:n kanssa, niin sitä voitaisiin soveltaa myös Ukrainan ja kenties Venäjänkin kanssa käytävässä kaupanteossa. 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset