Arton Puheenvuoro- Blogi Parantamisen varaa on

Hulluus nostaa taas päätään Euroopassa

Olisi väärin sanoa että Eurooppa on tullut hulluksi, sillä ei se niin ole. Eurooppa on aina ollut hullu, välillä on vain ollut vähä hullumpia kausia ja välillä vähemmän hulluja kausia. Maailmansodat ovat olleet niitä hulluimpia ajanjaksoja ja sotien väliset ajat vähemmän hulluja.

Toisen maailmansodan jälkeen on pitkään vallinnut vähemmän hullu ajanjakso, jota tosin pilasi kylmä sota ja itäblokin ja Eteläisen Euroopan diktatuurit, jotka kuitenkin kukistuivat yksi kerrallaan. Itäinen Eurooppa ei tosin ole päässyt kokonaan diktatuueristaan eroon, vaikka se onkin nykyisin puettu demokratian valepukuun, muualla paitsi Ukrainassa.


Nyt hulluus on rytinällä palaamassa takaisin Eurooppaan. Se johtuu siitä että Ukraina, Itäisen Euroopan maana, on ottamassa askeleita kohti demokratiaa ja länttä, mistä taas entisen Neuvostoliiton alueen diktatoorisesti hallitut maat eivät pidä ollenkaan. Putinin ajatuksissa on ollut uuden itäblokin luominen ja Ukrainan siirtyminen lännen leiriin iskee pahasti tähän suunnitelmaan. 

Putin kokeili ensin kaupallista tietä, hän yritti pitää taloudellisten etujen turvin Ukrainan omassa blokissaan ja melkein onnistui. Hän melko varmasti lahjoi Ukrainan presidentin. Tähän eivät Ukrainan kansalaiset kuitenkaan suostuneet, vaan seurauksena oli kapina. Mandanin aukion mielenosoitukset johtivat lopulta vanhan johdon pakenemiseen Venäjälle ja vallan vaihtumiseen.

Putinlle ei jäänyt muuta keinoa kuin turvautua sotaan, mihin antoi aiheen Ukrainan venäjänkielinen vähemmistö, joka oli helppo kiihottaa kapinaan uutta hallintoa vastaan.


Nyt Venäjä ja Ukraina taistelevat käytännössä keskenään maapalasta Ukrainan kaakkois-osassa, minkä väestö on pääosin venjänkielistä ja venäjämielistä. Ukraina ei kuitenkaan halua luovuttaa aluettaan Venäjälle ilmaiseksi,

Ongelma voisikin ratketa jos Venäjä ostaisi alueet itselleen jollain summalla, sillä Ukraina on rutiköyhä ja tarvitsee rahaa. Nyt vain jostain tietystä syystä halutaan selkkausta, halutaan sotaa, mikä kenties horjuttaa Ukrainalaisten päättäväisyyttä kuulua länsileiriin itäblokin asemasta.


Hullua tässä asiassa on se että maapallon pyrkiessä globalisoitumaan taloudellisesti, on yhä vähemmän merkitystä sillä mihin hallinnolliseen alueeseen joku tietty maa-alue kuuluu. Globaalissa taloudessa resurssit jakaantuvat kaupan avulla tasaisesti ympäristöön ja koko maailmaan.

Mitä ne resurssit sitten ovat joista tapellaan? Se riippu alueen luonnonvaroista ja siitä millaista toimintaa asukkaat ovat pystyneet alueelle kehittämään. Ukraina on pääasiassa maatalousmaa, joka elää siis maasta, mutta venäjänkielisillä alueilla on myös ase- ja avaruusteollisuutta, jota voidaan pitää resurssina venäläisen mittapuun mukaan, mutta tuskin länsimaisen mittapuun mukaan. Tuosta resurssista maat voisivat sopia ilman sotaa, neuvottelemalla. Sota on hulluutta joka tuhoaa resursseja, ei luo niitä.

Hullua on myös se että EU ja Venäjä asettavat nyt toinen toisilleen kauppapakotteita, jotka vaikeuttavat alueen kaikkien maiden taloutta. Tämä toinen hulluus on seurausta tuosta ensimmäisestä hulluudesta. EU pyrkii tukemaan Ukrainan suuntautumista kohti länttä, kun taas Venäjä pyrkii vastustamaan sitä. Primääri syy on kuitenkin Venäjän ja Ukrainan taistelu tuosta pienehköstä maapalasta kaakkoisessa Ukrainassa,.


Olen sitä mieltä että localisoituminen ja siitä seuraavat taistelut resursseista ja maapaloista on hulluutta, globalisoituminen ja resurssien jakautuminen olisi sitä viisautta. 

Jotkut ovat täsmälleen päinvastaista mieltä kuin minä edellisestä kappaleesta, mutta ratkeaako riita aseellisesti, sodan avulla?  Voidaanko asein ratkaista kuka on oikeassa ja kuka väärässä?  Ei voi, se on hulluutta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Globalisoituminen ei missään tapauksessa takaa resurssien tasaista jakautumista, vaan pikemminkin yhä suuremman määrän jakautumista yhä pienemmän porukan käsiin.

Eivät alueet ole mitään globaaleja, ne ovat aina lokaaleja. Ei viljapelto ole globaali. Ei merialue ole globaali. Ei kaivos ole globaali.

Globalisaation myötä valta keskittyy ja diversiteetti vähenee.

Globalisaatio on perusteltavissa vain siitä perspektiivistä, että ihminen on pohjimmiltaan jonkinlainen pörröinen kommunisti.

Ei ole.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Paikallisuus varmaan on aidompaa kuin nationalismi. Mehän kiinnymme paikkoihin ihan ilman että meille sitä opetetaan kun taas natoinalismi on opetettua. Paikkojen topografia, äänet ja hajut sekä ilmastot tallentuvat muistiin moniaistisina kokemuksina ilman että siitä sen kummemmin jauhetaan.
Jossain paikassa oleskelu on aina jonkin asteen omistamista, se että tunnet jonkun paikan luo varmuutta sinuun sillä paikalla.
Paikallisuus ei ole missään ristiriidassa globalismiin kuten ei nationalismiinkään.
Vastakkain ovat nationalismi ja globalismi.
Kun katson ikkunastani ulos siellä tamiilimies puhuu kännykkään kotipihallaan mutta tekee sen hieman eritavalla kuin suomalaiset. Puhuessaan hän kävelee pientä mäennyppylää ylös alas. Pihassamme myös usein vanha kiinalaismies lukee kirjaa seisten ja joskus kyykäten. Nämä molemmat ihmiset ottavat molemmat haltuun paikallista tilaa niinkuin minäkin teen joka kerta kun liikun pihassa.
Nationalismi on ehkä tärkeintä oikeusjärjestelmän kannalta. Ilman sitä lakeja on vaikea valvoa ja ihmisiä voidaan kaapata ja kuljettaa ties minne kuten krimiläisiä nyt kuljetetaan jos he vastustavat Venäjän valtausta.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

Sini
Hienoja oivalluksia sinulta, joskin vähän haanaisia.

Minustakin nationalismi ja globalismi ovat vastakkaisia asioita.
Nationalistit vihaavat globalismia, koska se rusentaa kansallisuuden merkityksen.

Voi olla että globalisteilla ei olisi mitään kansallismielisyyttä vastaan, elleivät kansallismieliset koko ajan laittaisi kapuloita globaalin kehityksen rattaisiin.

Localismi voisi olla eri asia kuin kansallismielisyys, jolloin se muuttuisi pahasta asiasta hyväksi asiaksi. Toki paikallisista eduista pitää pitää kiinni, mutta ei suinkaan kansallisella pohjalla, vaan paikallisesti.

Paikallista etua voidaan sitäpaitsi puolustaa paremmin jos unohdetaan kokomaan kansallismielisyys. Esimerkkinä vaikka pohjoisen saamelaisalueet, jotka sijoittuvat neljän valtion alueille. Jopa Suomen kokoisessa maassa on lisäksi runsaasti erityisalueita joilla ei ole mitään tekemistä kansallisuuden kanssa, joiden etua pitäisi puolustaa muun Suomen edun vastaisesti.

Kokonaisetu on kuitenkin tärkeätä muistaa, koska se on kaikkien yhteinen etu.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"Globalisoituminen ei missään tapauksessa takaa resurssien tasaista jakautumista, vaan pikemminkin yhä suuremman määrän jakautumista yhä pienemmän porukan käsiin."

Tästä ajatuksesta puuttuu pihvi. Se on pelkkä ilmaan heitetty tyhjä väite.
Ei resursseja voi niin jakaa.

Ei yksi ihminen voi syödä kaurapuuroa kovin montaa lautasellista päivässä. Kaurapuuro on halpaa ja terveellistä, sitä voidaan helposti tuottaa kaikkien ihmisten tarpeisiin.

Jos joku haluaa välttämättä tulla ylipainoiseksi ja pilata terveytensä, syököön sitten hampurilaista, mutta eivät rikkaat voi syödä niitäkään määräänsä enempää.

Hampurilaisiakin riittäisi kaikille, kaikilla vain ei ole varaa sellaisiin. Mutta se on niiden onni joilla ei ole varaa syödä muuta kuin kaurapuuroa, sillä he eivät liho, pysyvät terveempinä ja elävät pitempään.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Se, että suurimmalla osalle ei ole varaa hampurilaisiin, on juuri sitä resurssien jakautumista.

Koko esimerkkisi on ihan älytön, aivan kuin tässä olisi kyse kaurasta. Tai vehnästä.

Se olisi älytön jopa siinä tapauksessa, että ihminen eläisi ja pysyisi terveenä pelkällä kauralla. Tai vehnällä.

Mutta väittäisin, että jos jossain päin maailmaa on sellainenkin kolkka, jossa syödään pelkkää kauraa (riisiä, maissia, vehnää), siellä ei eliniän odoitekaan pilviä hivele. Toisaalta sekin on vähän sellainen kupla se kasvanut elinikä, kun se käytännössä tarkoittaa lähinnä sitä, että kituu ne extravuodet sängyssä toivoen kuolemaa.

Siitä, miten resurssit jakautuvat globaalisti tämän päivän maailmassa on tietoa mielin määrin. Tasan ne eivät mene, kehitys ei ole parempaan päin ja mitä enemmän kontrollia lasketaan paikallisista käsistä ei kenellekään, sitä vapaammin niitä voidaan ryöstää. Ja kun voidaan, niin tehdään.

Eikä kyseessä ole kehitysmaiden ongelma, vaan esim. Suomi on hyvää vauhtia ulkomaisten kaivosyhtiöiden yms. lypsylehmä. Voitot käärii joku muu, mutta seuraukset kannetaan paikallisesti.

Globaalisaatio mahdollistaa vastuuttomuuden. Se mahdollistaa resurssien hyperkulutuksen. Ihminen ei tehostettaessa kuluta vähemmän, kuten usein markkinoidaan, vaan jatkuvasti enemmän. Siitäkin on yllin kyllin dataa ja juttua. Ja siinäkin on epäselvää, miten tehostus tapahtuu, että onko se oikeastaan niin, että resurssikulutus siirretään jonnekin muualla, jolloin saadaan jokin yksittäinen tapahtuma näyttämään tehokkaalta.

Ihminen ei kykene luomaan mitään niin energiatehokasta kuin itse on. Ihmisen aivojen simulointi tietokoneilla vaatisi teoriassa gigawatin tehoa. Ihminen kykenee mihin tahansa työhön käsillään kuluttaen vähemmän energiaa kuin ne koneet, joita hän niiden tekemiseksi rakentaa ja käyttää. Homma vaan globaalisti ketjutettu niin, että todellista kokonaissummaa on vaikea laskea.

Katsopa vaikka sitä tietokonehiirtä siinä näppäimistösi oikealla puolella. Että se on siinä, siihen on tarvittu jopa miljoonan ihmisen työt, sähköenergiaa, öljyä, mineraaleja, jätettä. Hirveä määrä resursseja on valjastettu sen mahdollistamiseksi, että se on siinä.

Mutta siihen käytetyt resurssit lasketaan vain sen painosta.

Voin olla väärässä, kun en todellakaan moista laskutoimitusta kykene tekemään, mutta pidän epätodennäköisenä sitä, että tämä suunta on kestävä.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen Vastaus kommenttiin #5

Miten resurssit todellisuudessa jakaantuvat?
Menevätkö ne miljoonamiehille, vai jakautuvatko tasaisemmin?
Minun mielestäni ne jakautuvat tasaisemmin ja sinun laskutavassasi on vikaa.

Otetaan nyt esimerkiksi se hiiri.
Jos minun pitäisi tehdä se omilla resursseillani, niin olisihan se aika hankala homma, kaikki raaka-aineet pitäisikaivaa jostain vuorten uumenista ja sitten jalostaa. Sitten olisi se suunnittelu ja tuotantoprosessi.

Hiiri on varmasti globaalin yhteistyön tulosta. Sen raaka-aineiden hankinta, niiden valmistus, suunnitteluprosessit, tuotantotekniikka ja kaupallinen jakelu jakautuu varmastikin ympäri maailmaa, ei nyt ihan tasaisesti, mutta kuitenkin.

Minulle se hiiri maksaa vain vähän. Itse minun olisi sitä mahdotonta valmistaa, ja vaikka pyrtyisinkin siihen, tuotantokustannukset olisivat tähtitieteelliset markettihiireen verrattuna.

Globaali hiiri tulee minulle verrarromasti halvemmaksi kin locaali hiiri.
Tästä voi jo hyvin päätellä globalisuuden edut localisuuteen verrattuna.

-------------

Onhan siellä niitä ahneita likemiehiä välistä vetämässä miljoonaomaisuuksia, mutta eivät ne pysty määräänsä enempää näitä maapallon resursseja hyväksi käyttämään. Yksi puuroannos ja yksi hampurilainen päivää kohti korkeintaan. Ylensyönti on epäterveellistä.

Siitä liikemiesten kahmimasta ylijäämästä tulee pääomaa, niillä hankitaan pääomahyödykkeitä, eivätkä ne mene henkilökohtaiseen kulutukseen.

Pääomahyödykkeillä näitä kulutushyödykkeiden, kuten hiirien, tuotantoprosesseja sitten kehitellään eteenpäin. Niiden ansiosta meillä on käytössä globaali halpa hiiri ja monta muuta hyvää tuotetta, jotka locaalisti tuotettuina olisivat meille aivan liian kalliita.

Jyrki Paldán

"Ei yksi ihminen voi syödä kaurapuuroa kovin montaa lautasellista päivässä."

Ei niin, mutta globalisaation ansiosta yhdelle varakkaalle ihmiselle tuodaan kymmeniä kauralajikkeita joka puolelta maapalloa, joista hän sitten valitsee yhden aamupuuroonsa ja heittää loput roskiin(tai ne vanhentuvat kaupan hyllylle). Samaan aikaan sadat miljoonat ihmiset näkevät nälkää ja jopa osa noista kaurantuottajista näkee nälkää.

"Minulle se hiiri maksaa vain vähän. Itse minun olisi sitä mahdotonta valmistaa, ja vaikka pyrtyisinkin siihen, tuotantokustannukset olisivat tähtitieteelliset markettihiireen verrattuna."

Niin, osaksi tuotantoprosessin tehokkuuden vuoksi ja osaksi elintasoerojen vuoksi. Osa siitä halpuudesta on suoraa seurausta työturvallisuuden ja ympäristöturvallisuuden polkemisesta hinnan nimissä, ja käytännössä ilmaisesta työstä(sinun työtuntisi vastaa tuhansia Intialaisten työtunteja).

Ilman noita elintasoeroja globalisaatio olisi hyvä asia, juurikin tuon tuotantoprosessien tehostamisen ja erikoistumisen vuoksi, mutta elintasoerojen ansiosta se on Neuvostoliittoa tai Natsi-Saksaa pahempi ihmisten sortaja ja murhaaja.

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola

Onko Suomi tietynasteista globalisaatiota oman kylän/kunnan/maakunnan ollessa lokaalimpia ja omalle kulttuurille läheisempiä?

Takavuosina lanseerattu 'maakuntien Eurooppa' -malli olisikin oikein toteutettuna tavoiteltava malli. Kansallisvaltioilta pois päätösvaltaa jaettuna unionin ja maakuntien kesken. Toki se tarkoittaisi että maakunnat ottaisivat suuremman vastuun omasta taloudellisesta hyvinvoinnistaan.
Kansallisille hallintoelimille voisi jäädä maanpuolustus.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"Onko Suomi tietynasteista globalisaatiota oman kylän/kunnan/maakunnan ollessa lokaalimpia ja omalle kulttuurille läheisempiä?"

Niinpä se taitaa olla.

Kansallismielinen propaganda rummutus onkin siis palvellut tavallaan globaaleja tarkoitusperiä, kun sillä on saatu kansakunta yhteneväiseksi. Nyt se on vain haitta, kun ei sitä syötettyä kansallismielistä propagansaa saa pois kansalaisten aivoista, se on sinne niin syvälle iskostunut.

No, kansallisuusaate on ollut hyvästä aitoon localisaation verrattuna. Kun kansallismielisyydestä siirrytään globaaliin ajatteluun voitaisiin kansalaisten locaaleja etuja valvoa kansallisten etujen ohella ja sijaan.

Ilkka Huotari

"Hullua tässä asiassa on se että maapallon pyrkiessä globalisoitumaan taloudellisesti, on yhä vähemmän merkitystä sillä mihin hallinnolliseen alueeseen joku tietty maa-alue kuuluu."

Tämä oli minusta juurikin tällainen: 'Tästä ajatuksesta puuttuu pihvi. Se on pelkkä ilmaan heitetty tyhjä väite.'

Kansallisvaltiot, oma raha (valuuttaunioni ei toimi, sehän on jo nähty), oma keskuspankki, oma päätösvalta omiin asioihin on edelleen tärkeitä. Esim. Belgiakin on jakautumisen partaalla. Ei minusta näiden merkitys ole kadonnut minnekään.

Sodatkaan eivät tuosta automaattisesti seuraa.

Ukrainan tilanteesta Paavo Väyrysellä oli minusta hyviä ajatuksia miten sota olisi voitu välttää (Ukraina olisi tehnyt yhteisen talousalueen EU:n ja Venäjän kanssa).

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"Kansallisvaltiot, oma raha (valuuttaunioni ei toimi, sehän on jo nähty), oma keskuspankki, oma päätösvalta omiin asioihin on edelleen tärkeitä. Esim. Belgiakin on jakautumisen partaalla. Ei minusta näiden merkitys ole kadonnut minnekään."

Kuten hallinnossa, myös pankkitoiminnassa, tulos ei riipu siitä mikä taho vastaa toiminnasta, vaan siitä miten toimitaan.

Pienen maan oma itsenäinen keskuspankki voi hoitaa asioita hyvin tai huonosti, kuten myös EKP. Tuloksesta ei voi suoraan nähdä onko toimittu oiken vai väärin, koska myös muut asiat kuin keskuspankin toimet vaikutavat.

Valuuttaunionikin voi toimia hyvin tai huonosti, mutta vaikka asiat olisi hoidettu parhaalla mahdollisella tavalla lopputulos voi olla huono jos olosuhteet ovat huonot.

Yksi käytännön hyöty valuuttaunionista jokatapauksessa on ja se on valuuttakurssien muutosten puuttuminen unionn sisällä.

Oma päätösvalta on hyväksi jos omaa päätösvaltaa käytetään oikein, mutta esimerkiksi Kreikan tapauksessa sitä oli käytetty väärin ja siksi he menettivät sen oman päätösvallan ehtona konkurssipesänsä rahoittamiselle, mikä on ihan oikein. Kun Kreikka joskus toipuu, se saa päätösvallan takaisin itselleen, mutta onko se oppinut menneestä mitään? Olisiko parempi ettei Kreikalla olisi omaa pätösvaltaa?

Suomen osalta 0n todettava että Suomi tuskin omalla keskuspankilla olisi selviytynyt nykyistä paremmin, mutta ongelma Suomen osalta onkin enemän muualla, hallinnon sektorilla. Talouspolitiikka on ollut liian löysää ja on edelleen.

Suomessa pitäisi talouspolitiikkaa kiristää, muuten mennään entistä pitemmälle Kreikan tietä.

Elvytys ei auta, kun kulutussektori muodostuu enimmäkseen tuontitavaroista. Elvytysrahat valuvat pääasiallisesti ulos maasta ja hyödyttävät niitä maita jotka toimittavat Suomeen kulutustarvikkeita. Suomessa tarvittaisiin rakennemuutoksia joka tekisivät tuotannon Suomessa kannattavammaksi, kilpailukykyisemmäksi.

Ilkka Huotari

Niin, vahvat taloudet pärjäävät, muut eivät niinkään, valuuttaunionissa.

Käytännössä lopputulos tietenkin on, että useat eivät pärjää, vaikka kuinka tekisi mieli. Voidaan kysyä vaikka Krugmanilta. Itse kannatan toki Skotlannin itsenäistymistä, mutta valuuttaunionia pitäisin Skotlannille haittana.

Sinänsä kyllä perustelusi ovat hyviä (koherentteja), mutta en vain usko, että se on noin yksinkertaista kuin minkä kuvan tuosta saa. Tosin hieman mutu-pohjalta näitä talousasioita käsittelen.

Yksi vahva pointti on tuo Belgian jakautumismahdollisuus: maa on mahdollisesti jakautumassa kahtia sen takia, koska Vallonia ja Flanderi ovat niin erilaisia, taloudellisesti - haluavat säilyttää omat tulonsa oman alueensa käytössä. Ovat toki kielellisestikin erilaisia. Lokaalisuus painaa tässäkin.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset