Arton Puheenvuoro- Blogi Parantamisen varaa on

Sosiaalisuus perustuu valheelle

Sosiaalisuus perustuu valkoiselle valheelle.

Tätä minä olen aina epäillyt ja koskus olen sanonutkin mitä olen ajatellut, mutta harvoin olen saanut ajatuksilleni juuri mitään vastinetta. Vastakkain kun ovat kaksi arvoa, totuus ja sosiaalisuus, tai peräti  ystävyys. Voiko aina pysyä totuudessa jos haluaa säilyttää ystävyytensä, vai perustuuko ystävyys tosiaan rehellisyteen ystävien kesken, kuten joskus kuulee väitettävän? Miten paljon siinä oikeasti tarvitaan rehellisyyttä ja miten paljon valkoisia valheita? Missä suhteessa?

Ystävät voivat keskustella keskenään aiheista jorka ovat tabuja tavallisessa kanssakäymisessä, mutta ystävyyden säilyttämiseen tarvitaan lisäksi kosolti valkoisia valheita, joita voidaan toki kaunistella ja puhua kohteliaisuudesta ja ystävällisyydestä, imartelun tai miellyttämisen sijasta.

Yle on julkistanut artikkelin asiaa koskevasta tutkimuksesta. Siinä onkin sanottu se mitä minäkin olisin aina halunnut sanoa. Ylen artikkelissa asiat on vain sanottu tarkemmin ja havainnollisemmin kuin mihin minä olisin pystynyt.

http://yle.fi/uutiset/tutkimus_valkoiset_valheet_saavat_meidat_sietamaan...


Vielä sen verran omia havaintoja valkoisista valheista voisin sanoa, että eihän niitä ilman voi mitenkään pärjätä, en minäkään, mutta jotkut ovat erityisen innokkaita niden käytössä, erityisesti tietyissä tilanteissa, erityisesti kaupanteossa.

Jokainen on altis uskomaan näihin lipeviin valehtelijoihin, niin minäkin, mutta kokemus on vähitellen tehnyt ainakin minut hyvin varovaiseksi niiden suhteen.

Totuus on arvokas asia, mutta ilman valheta emme kuitenkaan voisi pärjätä keskenämme sosiaalisessa kanssakäymisessä. Ainoastaan valkoisten valheiden avulla on mahdollista päästä kauppoihin, suhteisiin ja piireihin. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän TaunoVornanen kuva
Tauno Vornanen

Olisko kuitenkin niin,että jokaisella on oma totuutensa. Omasta totuudesta käsin muut elävät valheessa,jolloin sallitaan itsensä käyttävän "valkoisia" valheita "totuuden" julistamisessa ?

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"Olisko kuitenkin niin,että jokaisella on oma totuutensa. Omasta totuudesta käsin muut elävät valheessa,jolloin sallitaan itsensä käyttävän "valkoisia" valheita "totuuden" julistamisessa ?"

hmm....

Kulostaa kyllä vähän selittelyltä tämä.
(ei ihan valkoinen valhe, mutta vähän siihen suuntaan) :)

Valkoista valhetta hyväkseen käyttävät valehtelevat kyllä ihan tietoisesti ja tarkoituksena on nimenomaan oma hyöty, joka on seurausta valkoisen valheen esittäjää kohtaan syntyvästä myötätunnosta.

Käyttäjän HenriKarjalainen kuva
Henri Karjalainen

Mielestäni asian muotoileminen tällä tavalla on aika harhaanjohtavaa.

Yritän selventää asian.. Itsesäätelyllä ihminen vaikuttaa omiin toimintoihinsa. Erilaiset aistitut lopputulemat ja niihin sisältyvät käyttäytymistavat mielletään positiivisiksi tai negatiivisiksi. Mielikuvilla on myös määrällinen arvo.

Itsesäätely ja suunnitelmallinen toiminta perustuu oman toiminnan seurauksien ennakoimiseen ja valikoitujen toimintojen suunnittelu voi osaltaan juontua samoista positiivissta ja negatiivista mielikuvista.

Eila kysyy Pentiltä: "Onko minun uusi kampaukseni hieno?", Pentti muodostaa alitajunnassaan plastisen mielikuvan siitä sisällöstä, jota aikoo kommunikoida. Sisältö voi olla yksinkertaisuudessaan tiettyjen yskityiskohtien tuottama tunnetila ja siitä vedetty johtopäätös. Pentti Huomaa ensimmäisenä Eilaa katsoessaan että Eilan hiuskiehkura on leikattu tavalla, josta huomaa, että kampaaja on tehnyt virheen. Tästä syntyy hieman negatiivinen mielikuva. Näin ollen Pentti voi muodostaa mielikuvan, joka rakentuu tämän ensivaikutelman ympärille.

Mielikuva alkaa realisoitua Pentin tajunnassa ja hän saattaa harkita kertovansa jotain konkreettisempaa "Muuten hieno, mutta tuo kohta tuossa ärsyttää" -Pentti ei toki sano tätä, vaan tämä toiminta puolestaan aiheuttaa seuraksien ennakoimisen, johon liittyy positiivisia ja negatiivisia mielikuvia, jotka keskittyvä erilaisiin asioihin, jotka riippuvat Pentin persoonallisuudesta. Jos Pentti on vaikkapa itsekeskeinen hän saattaa tuottaa sellaisia mielikuvia, jotka liittyvät Penttiin. "Kun minä sanoin näin jonkun hiuksista, se on tökeröä, en halua olla tökerö", luonnollinen mutta vähän itsekeskeinen tapa toimia. Toisena esimerkkinä Pentti saattaisi olla keskittynyt siihen miltä Eilasta tuntuu. Mielikuva joka syntyy tällaisen sisällön kommunikoimisesta, on että Eila loukkaantuisi. Tähän liityy jälleen negatiivisia ja positiivisia mielikuvia, riippuen Pentin luonteesta. Jos hän on ilkeä, hän haluaa kertoa negatiivisia tuntemuksia aiheuttavia asioita. Jos hän on sympaattinen hän kokee negatiivisten tuntemusten aiheuttamisen ei-toivotuksi. Tämä lopputulos on Pentin suhteen epätyydyttävä, joten hän voi jatkaa itsesäätelyprosessia ja itsehillintää, muokata sitä mitä aikoi sanoa joksikin muuksi, kunnes aistitut ja ennakoidut tapahtumat alkavat vastaamaan Pentin luontaista tajuntaa. Ihmiset ovat erilaisia myös siinä suhteessa, kuinka paljon he ovat motivoituneita itsehillintään tai aiotun toiminnan säätelemiseen.

Palataan takaisin siihen hetkeen kun henkilö tuottaa sisältöä kommunikoitavaksi. Penttiä voi motivoida Eilan tuntemukset, jo sillä hetkellä kun hän alkaa tuottamaan mahdollista sisältöä. Eli ei esimerkiksi muodosta ensimmäisenä mielikuvaa joka perustuu havaittuihin yksityiskohtiin Eilan hiuksista, vaan se saattaa liittyä suoraan Eilan tuntemuksiin.

Rehellisyys ja totuudessa pysyttely liittyy ihmisen moraaliin, mutta on tavallaan myös itsekeskeistä. Pentti saattaa olla hyvin kiinnostunut siitä onko itse rehellinen vai epärehellinen, eikä välttämättä vastaavasti ole kovin kiinnostunut Eilan tunteista.

Valkoisten valheiden suhteen valehtelu ei ole se pääasia, ja tulkinnan kiintopisteen sijoittaminen valehtelemiseen vaikuttaa siksi hieman kyseenalaiselta.

Itsekeskeisyys ja ihmisen halu toimia "Oikein" ovat kuitenkin erilaisia juttuja, jos henkilö itse on se toimija, jonka täytyy noudattaa lapsuudesta tai muualta opittua moraalia, se on hieman eriasia kuin keskittyä siihen kerääkö itselleen sosiaalisesti hyväksyttäviä ominaisuuksia. En ole tähän asiaan tarpeeksi hyvin perehtynyt, eikä minulla ole kunnollista erittelyä tai mallia, johon nyt voisin tukeutua, joten voi olla että menee metsään. Mutta oletan seuraavasti; itsekeskeisyyden ja luonnollisen moraalin erotus tässä asiassa on 'kytkennällinen', eli luonnollisen moraalin tapauksessa tietty mielikuva muodostetaan itseisarvoisesti positiiviseksi tai negatiiviseksi, mutta jos kyse on itsekeskeisyydestä, tällöin mielikuva johon positiivisuus tai negatiivisuus liittyy on johonkin tavoitteeseen sidonnainen. Muodostetaan käytännön esimerkki, Pentille on lapsuudesta asti opetettu että rehellisyys on tärkeää, ja valehteleminen on väärin. Nyt kun hän muodostaa toimintojansa, valehtelemiseen liittyy automaattisesti negatiivinen mielikuva, ja hän tuottaa sellaista toimintaa automaattisesti joka on rehellistä, se ei perustuus siis tuotannon suhteen deduktioon. Kun taas jos Pentti on itsekeskeinen silloin hän on kiinnostunut vaikkapa siitä, liittyykö rehellisyyteen mielikuva sosiaalisesta statuksesta; ovat rehelliset ihmiset hyvän vai huonon statuksen ihmisiä? Tällöin hänen itsekeskeisyytensä saattaa ohjata kohti statusta tämän toiminnan muodostamisen kautta, eli jos nyt tämmöstä epämääräistä termiä käyttää, niin "kytkennällisesti".

Asia ei silti minusta vielä näinkään yksinkertainen. Pentti voi nimittäin olla Eilan tunteista kiinnostunut ja haluta olla myös rehellinen samaa aikaa, esimerkiksi, Pentti ei halua pettää Eilan luottamusta tässä totuuden kertomisessa, ja siksi voi olla motivoitunut kertomaan totuuden. Vaihtoehtoisesti Pentti voi myös olla kiinnostunut Eilan saamasta käsityksestä hänen hiusmallinsa sopivuudesta, eli jos Eila ajattelee epäonnistuneen kampauksensa olevan hieno, seuraako tästä harmia Eilalle, jos se ei olekaan sitä? Näin ollen voi olla että Pentti onkin kiinnostunut Eilan tunteista kertoessaan etteivät hiukset nyt ole hienosti, jotta Eila saisi tietää asian, eikä totuus selviäisi vaikkapa sellaisella hetkellä, jolloin Eila on vaikkapa paljon hankalammassa tilanteessa.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

Kiitos Henri kattavasta analyysistä.
Siinä tulikin tuo ottamasi esimerkki hyvinkin tarkkaan analysoitua, eikä minulla siihen mitään erityistä huomautamista ole. Esimerkki on hyvä ja analyysi tarkka.

---------

Ottaisin kuitenkin pari toisenlaistakin esimerkkiä, sen takia että huomattaisiin ettei ongema ole pelkästään avioelämään ja henkilökohtaisiin suhteisiin liittyvä, vaan sillä on laajempaa yhteiskunnallista merkitystä.

En nyt tahdo sanoa etteikö perhe-elämä olisi tärkeätä, päinvastoin, pidän sitäkin hyvin tärkeänä asiana, yritän vain laajentaa kysymyksen käsittelyä.

------

Oletetaan että olet erittäin pätevä ja päteväksi tunnustettu työntekijä, jolla on pomo, joka ei ole niin pätevä eikä niin perehtynyt asiantuntija alallasi kuin mitä sinä olet.

Pomo on kuitenkin pomo ja haluaa pomottaa. Pomolla on liikeidea, johon haluaa näennäisesti alaistensa mielipiteen, mutta oikeasti hän haluaa vain että hänen pomutensa ja neronleimauksensa tunnustetaan.

Huomaat heti että pomo on tehnyt ajatusvirheen, jota on tosin vaikea selittää ymmärrettävästi henkilölle jolla ei ole laajaa alan tuntemusta, kuten sinulla on, mutta pomollasi ei. Tiedät että jos tyrmäät pomon idean joudut epäsuosioon ja joku toinen alainen, sellainen joka ymmärtää oman etunsa ja pomon nuoleskelun jalon taidon, pääsee suosioon.

Sinulla on kaksi vaihtoehtoa, joko hyväksyt pomon idean joka todennäköisesti johtaa firman katastrofiin, mutta itse pääsisit lyhyellä tähtäimellä pomon suosikiksi, tai sitten tyrmäät sen, jolloin joku toinen ottaa paikan pomon kakkosmiehenä ja itse joudut firmassa sivuraiteille. Oletetaan vielä että olet kovin kunnianhimoinen ja sinulla on asuntovelkaa ja muitakin henkilökohtaisia tarpeita, joita pomon suosio voisi kovasti helpottaa.

Miten kulkee ajatteluprosessi tässä tapauksessa? Sinulla on omatunto joka sanoo että firman etu on tärkeä, mutta tosaalta se sanoo että kyllä sinun oma etusikin on yhtä tärkeä ja sitäpaitsi jotenkin läheisempi. Lisäksi opitut kohteliaisuussäännöt ja valkoisten valheiden hyväksyntä tekevät pomon imartelu-linjan valinnan kovin helpoksi.

-------------

Toisen esimerkin ottaisin politiikasta.

Olet pätevä politikko, joka tietäisi miten vallitseva huono taloudellinen tilanne voitaisiin ratkaista parhaalla mahdollisella tavalla, sekä valtion kassan että veronmaksajien, että myös yhteiskunnan tuen varassa elävien kannalta.

Tilanne on vain sellainen että vaalit lähestyvät ja politikkona tiedät myös tarkkaan sen mitä äänestäjille voi esittää ja mitä ei, jos haluaa tulla valituksi tai jos haluaa jäädä valitsematta.

Joku politikko on tietoisesti valinnut sen jälkimmäisen vaihtoehdon ja jäänyt valitsematta. Minulla on mielessä ainakin yksi politikko, se curling- mies, en nyt muista nimeä juuri nyt.

Politikko tietää että kaikki muutkin politikot, ainakin ne jotka haluavat tulla valituiksi, syöttävät kansalle valkoisia valheita, enemmän tai vähemmän valkoisia ja enemmän tai vähemmän valheita.

Menestyvät politikot tietävät mikä on menestyvän politikon menestyksen salaisuus. Salaisuus on siinä että ollaan samaa mieltä kuin äänestäjä ja vahvistetaan äänestäjien omia käsityksiä asioista, olivatpa nämä sitten oikeita tai vääriä käsityksiä.

Tämäkin politikkojen "väärä" toiminta perustuu valkoiseen valheeseen. Politikko voi sanoa että hän vain edustaa kansan mielipidettä ja vaikka hän myöntäisi että oma mielpide on eri kuin kansan mielipide, niin kansan mielipidettä pitää kunnioittaa. Tämä viimeistään tekee politikon valheen valkoiseksi.

Tällä tavalla "valkoinen valhe" problematiikka on erittäin vaikea myös politiikassa. Tietenkin tämä problematiikka koskee myös politiikan pomojen ja alaisten välejä, kuten edellisessä esimerkissä.

--------

Lopuksi, myönnän sen, että niin perhe-elämä kuin sosialinen elämä muutenkin, perustuu valkoisen valheen käyttöön. En tiedä mitä vaikeuksia tulisi jos siitä jollain konstilla voitaisiin luopua, kenties koko yhteiskunta ei pysyisi enää kasassa vaan romahtaisi.

Käyttäjän HenriKarjalainen kuva
Henri Karjalainen

Haluaisin alkuun mainita ettei minulla itselläni ainakaan ole riittäviä sosiaalisia taitoja itseasiassa toimia sellaisilla tavoilla, joista nyt jotain teoreettista yritänkin luonnehtia. Näkemykseni ovat myös mahdollisesti virheellisiä, eikä kannata mielipiteitäni testata jos vastaava tilanne tulee konkreettisesti eteen :D

Ensimmäisen esimerkin suhteen mielestäni olennaisinta on tyyli, jolla viesti esitetään, sillä se tyyli pitää sisällään viestin, jotka liittyvät muihin asoihin. Kyseisen ongelman ratkaisu on silti tapauskohtainen, sillä se riippuu myös esimiehen itsevarmuudesta ja johtamistaidosta, sekä henkilön omasta kyvystä kertoa tämä hyödyllinen tieto oikealla tavalla.

Palautetta antaessaan tällaisesta ideasta henkilöltä vaaditaan tietynlaista kykyä esittää tämä viesti ilman sellaisia tyylillisiä nyansseja, jotka viestisivät että nämä ongelmat (virheet) ideassa olisivat jonkinlainen hyökkäys pomoa kohtaan, jonka vuoksi pomon täytyisi puolustautua rakentavalta kritiikiltä. Tavallaan tällaiset nyanssit liittyvät lieviin aggression ilmaisemiseen ilmein tai äänenpainoin, ainakin omasta mielestäni. Ehkä uhmaaminen tai syyttäminen voisivat olla parempia sanoja.

Olennainen muuttuja tähän liittyen on että työpaikkahierarkiaan liittyyvät samat luontaiset vietit, jotka liittyvät ihmisten käsitykseen heimohierarkiasta, tai sosiaalisesta hierarkiasta. Pomon suhteen käyttäytyminen tavallaan hyödyntää näitä viettejä siten, että ihmisten pitäisi kohdella pomoa kuin yhteisönsä ylempää jäsentä. Tämä on kieroutunutta sen vuoksi, ettei yritys ole henkilön koko yhteisö, eikä pomo välttämättä ole yksityiselämässä millään tavalla tämän henkilön yhteison luonnollinen johtaja. Asiaa helpottaa se, että useimmiten jonkinlainen korrelaatio vallitsee niiden asioiden välillä, jotka liittyvät luontaiseen sosiaaliseen statukseen ja sopimukselliseen päätösvaltaan yrityksessä tai muussa keinotekoisessa yhteistyön ympäristössä.

Mikäli viestiin tulee tällaisia toisessa kappaleessa mainitun kaltaisia nyansseja, silloin kliinisestä substanssista irrallisena todellinen tunnetason viesti onkin aseman haastaminen, epäluottamuslause johtajan kykyyn, eikä esimerkiksi huolenpito yrityksestä ja omista työtovereista. Huolestuneisuus ilmenee äänenpainoissa ja ilmeissä hyvin eritavoin. Empaattisuus ja huolenpito työtovereista vaihtelee myös yksilökohtaisesti.

Aggressio voi ilmetä myös suhtautumisessa aistittuun menetykseen ja yrityksen katastrofiin, välinpitämättömyytenä tai jonkinlaisena kieroutuneena miellekkyytenä. Tähän liittyy suhde eroon ja menetykseen.

Pomolla täytyy olla riittävästi itsevarmuutta, ettei koe hänen ajatustensa kyseenalaistamista itselleen uhaksi tai haasteeksi hänen sosiaalisesta asemastaan.

Yksi tapa nähdä heimohierarkia on luontaisena käsityksenä siitä, kenen on sopivaa käyttää järkeä ja esittää päätöksiä, joita muiden täytyy noudattaa. Tällöin tehdyn päätöksen kyseenalaistaminen, voi viestiä, että haluaa itse olla se henkilö, joka päättää mitä milloinkin tehdään.

Asiasisältöön itseensä liittyy syyn ja seurauksen ymmärtämistä.

Omien ongelmien liittäminen tapahtumaketjuun perustuu myös samanlaiseen syyn ja seurauksen logiikkaan. Tämä voi aiheuttaa stressiä henkilölle itselleen, ja stressi puolestaan voi aiheuttaa negatiivisia tunnetiloja kuten pelkoa tai aggressiota, erityisesti oman pelon kanavoiminen syytökseen ajatuksen esittäjää kohtaan voi tuottaa aggressiivisen viestin. Ihmisten kyky sietää stressiä vaihtelee, tai pikemminkin, ihmisten taipumus stressaantua mahdollisia menetykseen johtavia tapahtumia aistiessaan vaihtelee.

Stressi puolestaan vaikeuttaa ystävällisyyttä ja yhteisön etujen ajamista. Käsittääkseni tällä on jokin sellainen mekanismi että ihmiset viimekädessä ensin haluavat tietää olevansa henkilökohtaisesti turvassa ja tämän ehdon täyttyessä suuntaavat huolenpitoaan enemmän muihni ihmisiin. En kyllä tiedä pitääkö tämä paikkaansa, mutta varmaan yksilökohtaisia eroja on tässäkin suhteessa.

Mielestäni se oikea tapa esittää tämä ajatus perustuu siis kahteen melko täsmälliseen muuttujaan. Siihen osaako esittää tämän viestin ystävällisesti ja tyylillisesti tavalla, joka ei ole hyökkäävä, ja pomon itsevarmuuteen ja taitoon johtajana. Jos hän on itsevarma ja hyvä johtaja, hän ei koe tätä kritiikkiä uhaksi omalle asemalleen, eikä näin ollen koe tarpeelliseksi myöskään yrittää lopettaa tällaista kritisointia rankaisemalla kritiikin esittäjää.

Mikäli taas esimies on erityisen hyvä työssään, silloin hän osaisi käsitellä myös ns. haastavan kritiikin, niin että lopputuloksena ei olisi kenenkään nöyryytys tai uhkaavan ilmapiirin muodostuminen vaan yhteisymmärrys ja toivonmukaan myös ystävällinen ilmapiiri.

Silti viesti pitäisi pystyä tuottamaan yhteistyön hengessä ja rakentavasti 'meidän joukkuetta' ajatellen, esittää yhteiseen tavoitteeseen liittyviä merkityksiä.

Jos itsellä ei ole kykyä tuottaa tätä viestiä oikealla tavalla, eikä myöskään ole luottamusta pomon taitoon esimiehenä, voi ehkä olla järkevää ettei ota omille hartioilleen sellaista vastuuta, voihan sitä yrittää vaikka vihjailla.

Mielistelyyn perustuva etenminen tässä tapauksessa mielestäni perustuisi nimenomaan epävarman johtajan tarpeeseen saada itselleen mielesteleviä kannattajia, ja tästä teosta voisi siis ajatella esimiehen olevan motivoitunut palkitsemaan mielistelijänsä. Minusta tällainen asetelma on kuitenkin hieman kieroutunut.

Hyvä johtaja puolestaan osaisi arvostaa rakentavaa palautetta, ainakin jos se on rakentavasti ja ystävällisesti esitettyä.

** Toinen esimerkki

Tämä on niin vaikea aihe, että siitä pitäisi kirjoittaa tosi pitkästi.. Tässä on lisää mielipiteitä, jotka saattavat olla pahastikin virheellisiä, faktoja ei ole näkemysten tueksi. Aloitetaan sellaisesta ajatuksesta kuin..

Valheen ja vallan suhde

Poliittinen johtajuus assosioidaan myös sosiaaliseen statukseen. Ihmisten omana motivaattorina toimii sosiaalinen status osaltaan.

Kun johtajuus perustuu ainakin suurpiirteisesti rehellisyyteen ja ns. 'esimerkillä johtamiseen' se on pääsääntöisesit aitoa johtajuutta, jonka tukena on vertaisten kunnioitus. Tällöin ihmisen sosiaalisten viettien ja henkilökohtaisten tavoitteiden tasapaino säilyy hyvänä.

Kun poliitikko tai joku muu johtaja pyrkii valheellisesti ylläpitämään jonkinlaista illuusiota vertaisten kunnioituksesta tai mahdollisesti huijaa heidät siihen, tällöin kunnioituksen ja henkilökohtaisten tavoitteiden tasapaino muuttuu. Vertaiset eivät olekaan henkilön aseman lähde, vaan hän on itse niiden lähde. Silloin minusta syntyy epäterve suhde valtaan, jossa osana vallan käyttöä on vertaisten huijaaminen vallan alle. Johtaja suuntaa mielensä tavoitteisiin, jossa ihmiset tukevat häntä, eikä tavoitteisiin, joiden uskoo olevan hyviä tai oikein.

Puolueen agenda eli 'meidän asiamme'

Puoluepoliittinen poteroituminen aiheuttaa minusta tällaisen ongelman. Poliitikot alkavat näkemään omana puoleensa ja eturyhmänsä asian yhteiskunnan asiana, ja heidän voi olla vaikea olla rehellisiä tilanteessa, jossa oma puolue menettäisi ääniä. Se olisi vähän niinkuin oman puolueen pettämistä.

Vastakkainasettelutilanteessa ryhmien välille muodostuu negatiivisia jännitteitä, ja ryhmän sisäiset siteet vahvistuvat. Kaikenlaiset rationalisoinnit "omien oppien" oikeellisuudesta vahvistuvat samanmielisten seurassa, ja motivaatio kritisoida erimielisiä oppeja kasvaa, sekä niiden kannattajat alkavat leimaantua vastustajiksi.

Tällöin poliitikon epärehellisyys ei välttämättä ole oman uran edistämistä, vaan lojaalisuutta puolueelle, niin kieroutuneelta kuin se kuulostaakin.

Poliitikot joutuvat myös ankaran kritisoinnin ja kansan paheksunnan kohteeksi. Voi olla vaikeaa olla tällaisen hyökkäyksen kohde, jos ei ole jonkinlaista omaa leiriä, jonka osana olla esittämässä ajatuksiaan. Ajatukset eivät olekaan siis omia, vaan se oman joukkueen ajatuksia. Tällöin kriitikki ei kohdistu henkilöön itseensä, vaan siihen joukkueeseen, ja se on paljon helpompi ohittaa. Minusta tämän vuoksi on vaikeaa esimerkiksi vasemmistoliitolle alkaa puhumaan vaikka tukijärjestelmän reformista, jos se sisältäisi leikkauksia toimeentulotukeen, vaikka ajatus kävisi täysin järkeen, se olisi ristiriidassa oman joukkueen kanssa.

Tämä ei suoraan kommentoi sitä pragmaattisuuden ajatusta, 'että hyvän asian toteuttamiseksi, täyty ensin huijata ihmiset äänestämään'. Jos kaikki poliitikot ovat epäerhellisiä kampanjoinnissaan, mihin demokratia ja kansantahto silloin vaikuttavat? Mikä on se hyvä asia tällaisessa tilanteessa? Valitaanko silloin paras huijari?

Ps.

Lisäksi kun ihmisillä on erilaiset pohjatiedot käsiteltävästä aiheesta, se tekee kommunikoinnista vaikeampaa. Tunnetason viesti on usein tärkäempi kuin varsinainen tiedollinen viesti. Kun äänestäjien käsitykset asioiden syy- ja seuraussuhteista ovat heikommalla tasolla kuin asiantuntijoiden, voi olla niin että täsmällisempi substanssi tuottaa äänestäjile erilaisen tunnetason viestin, kuin mitä viestijä itse yrittää lähettää. Esimerkiksi viesti voi olla huolenpito äänestäjistä, mutta se tulkitaankin joksikin muuksi. Onko tällöin tärkeämpää viestiä tunnetasolla huolenpidosta, kuin asiatasolla sitä teknistä sisältöä?

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"Ensimmäisen esimerkin suhteen mielestäni olennaisinta on tyyli, jolla viesti esitetään, sillä se tyyli pitää sisällään viestin, jotka liittyvät muihin asoihin. Kyseisen ongelman ratkaisu on silti tapauskohtainen, sillä se riippuu myös esimiehen itsevarmuudesta ja johtamistaidosta, sekä henkilön omasta kyvystä kertoa tämä hyödyllinen tieto oikealla tavalla."

Lähtökohtani oli, vaikka en sitä tarkkaan seliitänyt. että tämä esimies on saavuttanut asemansa lähinnä sosiaalisten taitojensa takia, ehkä narsismillakin on sormensa pelissä tässä ylennyksessä. Tarkoitan siis pääministeri Stubn tyylstä hemmoa. Tämä pätevä alainen puolestaan saattaa olla sosiaalisesti lähes kyvytyön, lähinnä työhönsä suuntautunut hemmo, jolle ihmissuhteet ovat haastava asia. Todennäköisesti näillä kahdella ei synkaa.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"ihmiset viimekädessä ensin haluavat tietää olevansa henkilökohtaisesti turvassa ja tämän ehdon täyttyessä suuntaavat huolenpitoaan enemmän muihni ihmisiin. En kyllä tiedä pitääkö tämä paikkaansa, mutta varmaan yksilökohtaisia eroja on tässäkin suhteessa."

Kumpi oli ensin, muna vai kana.

Työ-yhteisö jossa työtoverit huolehtivat toinen toisistaan herättää turvallisuuden tunteen. Sen turvallisuuden tunteen voi yhteisöstä viedä yksikin henkilö joka kenties tulee ulkopuolelta, toisenlaisesta yhteisöstä ja alkaa heti juonittelemaan itselleen etuja muiden kustannuksella. Työyhteisön henki voi olla pilalla muutamassa kuukaudessa, kenties lopullisesti.

Olen elänyt tällaisia tilanteita työyhteisöissä. Luottamuksen ilmapiiri on tärkeä, mutta sen luominen ja säilyttäminen on haastava tehtävä.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"Tällöin poliitikon epärehellisyys ei välttämättä ole oman uran edistämistä, vaan lojaalisuutta puolueelle, niin kieroutuneelta kuin se kuulostaakin"

Puolueet toimivat yhtä kieroutuneesti kuin politikotkin. Ne mieltävät tehtäväkseen äänien keräämisen, maan hyvinvointi on vasta kakkossijalla. Vaikka joidenkin puolueiden kohdalla asiat olisivat toisin, niin valtaan valituksi tulevat ne puolueet joiden toiminnan pääpaino on äänien kerääminen.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"Tämä ei suoraan kommentoi sitä pragmaattisuuden ajatusta, 'että hyvän asian toteuttamiseksi, täyty ensin huijata ihmiset äänestämään'. Jos kaikki poliitikot ovat epäerhellisiä kampanjoinnissaan, mihin demokratia ja kansantahto silloin vaikuttavat? Mikä on se hyvä asia tällaisessa tilanteessa? Valitaanko silloin paras huijari?"

Valtaan valitaan aina paras huijari. Se on sitten vähän niinkuin sattuman kauppaa että haluaako tämä huijati kantaa jotain yhteiskunnallista vastuuta ja missä määrin. Kyvyistä ei asia jää kiinni, sillä virkamiehistössä löytyy kyvykkäitä neuvojia jos politikko vain haluaa tehdä vastuullista politiikkaa.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"Esimerkiksi viesti voi olla huolenpito äänestäjistä, mutta se tulkitaankin joksikin muuksi. Onko tällöin tärkeämpää viestiä tunnetasolla huolenpidosta, kuin asiatasolla sitä teknistä sisältöä?"

Äänestäjien ei kannataisi luottaa tunteisiinsa, vaan pitäisi enemmän yrittää popularisoida niitä pragmaattisia käytännön kysymyksiä, jotta oikeasti tajutaisiin mistä on kyse. Valitettavasti tunteisiin vetoajat vievät kyllä äänestäjiä, pragmaatikkojen vikinät eivät auta heitä heidän valtapyrkimyksissään.

Käyttäjän HenriKarjalainen kuva
Henri Karjalainen

"Äänestäjien ei kannattaisi luottaa tunteeseensa"

Minusta tämä on hankala väite. Edustuksellisessa demokratiassa voi toteutua myös meritokratia, eli valtaan voidaan valita asiantuntijoita erilaisilta aloilta. Etu tässä tapauksessa olisi, että edustajat tekisivät parempia asiasisältöön pohjautuvia päätöksiä kuin kansalaiset tekisivät suorilla kansanvaaleilla ja ihmisten älyllinen pääoma olisi tehokkaammassa käytössä kuin jos jokainen kansalainen yrittäisi ymmärtää käsillä olevan asian riittävän hyvin kyetäkseen vaikuttamaan oikeanlaisen lain tai toimenpiteen muodostamiseen.

Miten kansalainen voi silloin äänestää 'oikean' asiantuntijan valtaan?

Jos hänellä itsellään ei ole kykyä ratkaista asioita, eikä tietämystä keskustella, miten voi valita taitavamman ja vähemmän taitavan asiantuntijan väliltä?

Vaikka oikea asiantuntija osattaisiinkin valita, miten tämä asiantuntija sitten toteuttaisi kansantahtoa, jossa erilaiset intressit tai ideaalit voivat olla vastakkain?

Ratkaisu voi olla että pyritään valitsemaan sellainen asiantuntija, jonka arvomaailma on lähinnä kansalaisten arvomaailmaa. Tällöin asiantuntija voi toteuttaa samoista arvolähtökohdista paremman päätöksen, kuin kansalaiset olisivat toteuttaneet suoralla kansanvaalilla.

Teoriassa jos voitaisiin testata tätä 'samaa arvolähtökohtaa' niin se tapahtua esimerkiksi siten, että tarkastetaan minkälaisen päätöksen kansan valitsema asiantuntija on tehnyt, sen jälkeen kansalaiset opiskelevat saman asiantuntemuksen ja tarkastetaan tekisivätkö he sitten saman päätöksen.

Toinen ja ehkä helpompi mieltää, on sellainen päätös, jonka asiantuntija pystyy tarvittaessa perustelemaan äänestäjälle siten, että - argumenttien vaihdon jälkeen - lopulta molemmat ovat kuitenkin samaa mieltä. Eli väittelyprosessin tai tiedon vaihtamisen seurauksena samasta arvopohjasta lopullinen tulkinta päätöksestä on jälleen sama.

Ei tosin ole järkevää olettaa, että lähtökohtaisesti asiantuntijan tekemä ratkaisu olisi eri kuin kansalaisen tekemä ratkaisu, vaikka se on hyvin mahdollista.

Edustuksellisessa demokratiassa ei kuitenkaan käytännössä harjoiteta tällaista meritokratiaa, vaan pikemminkin asiantuntijat ovat poliitikkojen tukena päätöksenteossa.

Tällöin päättäjien rooliksi muodostuu pikemminkin arvomaailman ja asiantuntijoiden antaman teknisen tiedon yhteensovittaminen, sekä oman eturyhmän asioiden neuvotteleminen ja ilmaiseminen muille päättäjille. Tavallaan pääpaino on eettisessä ja ideologisessa osaamisessa, jos oletetaan tukena olevien asiantuntijoiden riittävän teknisen osaamisen ilmenemiseen päätöksen teossa.

Vasta nyt ongelma pääseekin tähän johtopäätöskeen eli tunteisiin vetoamiseen ja luottamiseen.

Tunteilla ihmiset viestivät mikä heille on tärkeää ja mistä he välittävät. Näin ollen tunnetason viesti on kansanedustajille myös merkityksellinen, sillä tällöin kansanlaiset voisivat teoriassa tietää, kuka välittää suurin piirtein samoista asioista yhtä paljon kuin äänestäjä itsekin.

Tällöin voidaan välittää tieto samoista arvoista, vaikka substanssin suhteen tietotaso olisikin erilainen.

Jos tunteita ei voi huomioida valinnassa, miten tämä onnistuu?

Mutta täytyy kyllä siinä mielessä myöntää että tunteisiin vetoavien argumenttien osoittaminen virheelliseksi on varmaankin vielä vaikeampaa kuin teknisesti virheellisten argumenttien osoittaminen sellaisiksi. Jos siis oletetaan että on mahdollista huija molemmissa asioissa.

PS.

Lisäksi järkevyys ja pragmaattisuus ovat myös eräänlaisia arvoja. Voi esimerkiksi haluta äänestää sellaisia päättäjiä, jotka eivät töppäilisi liikaa, vaan toimisivat järkevästi ja no vaikka taloudellisesti. Tällöin minusta on kyse vähän välimuotoisesta asiasta, eli sen arvostamisesta, että pysytään asiassa.. : )

Noh en tiedä ehkä tämä kommentti nyt meni metsään.. Nyt täytyykin mennä nukkumaan. Hyvää yötä!

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset