Arton Puheenvuoro- Blogi Parantamisen varaa on

SDP:n ulkoinen ilme on muuttunut

Entinen SDP:n puheenjohtaja, Jutta Urpilainen, oli nuori, viehättävä, energinen, sukkela nainen, joka pärjäsi panelikeskusteluissa ja oli naistenlehtien suosikki ja iltapäivälehtien lööppien aine, yleensä psitiivisessa mielessä. En tiedä miten asiat oikeasti sujuivat SDP:n johtamisen suhteen, mutta mielikuvaksi tuli ettei liike ollut Jutan aikana oiken tukevasti hanskassa, se ei ollut raiteillaan.

En lähde erittelemään syitä tämän mielikuvan muodostumiseen, sillä ne syyt tulevat lähinnä sellaisista asioista jotka eivät ole konkreettisia. Kyllä Jutankin aikana asiat olivat varmastikin hyvin huolellisesti suunniteltu ja Jutan polku tasattu puoluetoimiston puoluekoneiston toimesta.

Tuollainen puheenjohtajan virkahan on varmasti yhtä hyvin tuettu ja pönkätty kuin pääministerin tai valtiovarainministerin postit. Virkaan voi laittaa miltei kenet tahansa ja hommat hoituvat, jos hän on normaaleilla kyvyillä varustettu kansalainen. Viranhaltija tuo siihen hommaan vain oman persoonallisuutensa, joka onkin se ainut asia joka näkyy ulos ja medialle, taustalla häärivä koneisto, joka tekee sen varsinaisen työn, ei näy ulos.

Jostain syistä, syistä jotka perustuvat lähinnä mielikuviin, ei konkretiaan, Jutan aika sekä puheenjohtajana että valtiovarainministerinä, vaikutti kuitenkin jotenkin epävarmalta, tuntui siltä etteivät asiat olisi olleet niinkuin niiden olisi pitänyt olla. SDP ei ollut raiteillaan vakaasti kulkeva juna, vaan pyörätietä horjuvasti etenevä pyöräilijä.


Uusi puheenjohtaja. Antti Rinne, on vanha ja ruma mies, ylipainoinen. Naama näyttää sellaiselta että elämää on eletty ja viinaakin otettu, vaikka en tiedä onko sitä viinaa otettu, siltä se vain näyttää.

Antti Rinne ei loista panelikeskusteluissa, hänen ulosantinsa on jäyhää ja puhe vähän sammaltavaa, samoin kuin joskus entisillä valtiomiehillä, Koivistolla, Lipposella, tai Vanhasella. Antti Rinne ei missään mielessä ole sellainen suupaltti tai kielellinen virtuoosi, kuin mitä nämä Kokoomuksen nuoret johtajat, Stubb ja Katainen. 

Kuitenkin nyt Antti Rinteen aikana mielikuva SDP:n johtamisesta on ratkaisevasti muuttunut. En tiedä onko tämä mielikuva todellinen tai väärä tai peräti totuuden kanssa päinvastainen, mutta sehän onkin vain mielikuva.  Nyt tuntuu siltä että SDP, kuten suuren ja perinteikkään kansalliikkeen kuluu, kulkee vahvasti raiteitaan pitkin, kuten juna ja se ajaa juuri niitä asioita joita työväenliikkeen kuuluu ajaa, nimittäin työväen asioita.


Tietenkin on niin että myös Suomen teollisuuden, etenkin vientiteollisuuden näkökulmaa pitäisi politiikassa kovasti tuoda esiin, etenkin tänä päivänä, kun vientiteollisuudella menee huonosti ja se sakkaa, mutta se ei ole SDP:n tehtävä. Suomesta puuttuu kansanliike joka ajaisi vientiteollisuuden etuja, kun kaikki muutkin puolueet, SDP:n lisäksi, haluavat olla työväenpuolueita.

Jos Antti Rinne menestyy SDP:n johtajana, mitä toivon, ja saa kansalta kannatusta seuraavissa vaaleissa, SDP kohtaa saman haasteen mitä useat SDP:n puoluejohtajat ennen Rinnettä ovat kohdanneet. Kun SDP hoitaa Suomen työväestön asioita niin kuka hoitaa Suomen vientiyrittäjien asiota?  Ei kukaan. SDP:ltä puuttuu politiikassa vastavoima.

Jotta tasapaino politiikassa säilyisi, valtaan nousseen SDP:n pitää hoitaa myös yrittäjien asioita ja se ei ole SDP:n perustehtävä. SDP:n politiikka ja kansansuosio kärsivät tästä kaksoisroolista. Mutta minkäs teet, kun Suomessa ei ole yrittäjien puoluetta. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (19 kommenttia)

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Urpilainen oli kovempaa rautaa kuin Rinne juuri mielikuvatasolla. Aina puhutaan että suomalaiset haluaisivat vahvoja johtajia kuitenkin vahvat ammutaan alas ja tilalle otetaan vähän repsahtaneita nallekarhuja, sellaisia kuin Rinne ja Soini.
Kiviniemen vaihto näennäispehmeään pokerinaamamieheen on samaa sarjaa.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Tällä kertaa Siniltä täysosuma! Urpilainen aloitti puheenjohtajana haparoiden, mutta paransi koko ajan, koska työ tekijäänsä neuvoo. Pahin hänen kaudelleen osunut takaisku oli presidentinvaalin täysin epäonnistunut ehdokasvalinta.

Kiviniemi muuten vetäytyi itse, eikä häntä siinä mielessä puoluekokouspäätöksellä "vaihdettu".

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Kiitos. Se Kiviniemen katoaminen jäi kyllä askarruttamaan.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen Vastaus kommenttiin #4

"Kiviniemi muuten vetäytyi itse, eikä häntä siinä mielessä puoluekokouspäätöksellä "vaihdettu"."

Mikäpä tuon tietää missä päätös tehtiin, onistunut päätös jokatapauksessa, varsinkin kun saivat puheenjohtajakseen juuri Sipilän.

Kyllä naispolitikko voi olla aivan yhtä hyvä kuin miespolitikkokin. Niitä hyviä nyt vain ei ole oikein ollut framilla viimeaikoina.

Kun se hyvä naispolitikko astuu esiin, niin kyllä se sitten miellyttää yhtä hyvin miehiä kuin naisiakin, samoin kuin hyvä miespolitikko.

Kenties naisten puolelta ei ole niin paljon pyrkyä valtaan kuin mitä miesten puolella on ja sen takia ei oiken valkkaannu niitä hyviä, mutta kyllä niitä vielä tulee.

Nyt on minun mielestäni keskustalla, SDP;llä ja Perussuomalaisilla hyvät puheenjohtajat, muilla puolueilla ei niinkään hyvät. Se ei johdu suinkaan siitä että kaikki ovat vanhoja ja rumia miehiä, vaan poliittisista kyvyistä.

Naispolitikoista vakuuttavin on mielestäni tällä hetkellä kristillisten puheenjohtaja Räsänen, mutta samaa kaliperia on myös tuleva kristillisten puheenjohtaja, Sari Essayah. Kristillisten vanhat rumat miehet eivät ole yhtä vakuuttavia ja sen takia ilm,eisesti ovat karanneet tai karkaamassa muihin puolueisiin.

Vihreissä naiset eivät ole olleet vakuuttavia, mutta miehet kyllä parempia, kuten Niinistö ja Haavisto.

Kokoomuksen naiset ovat vähän liikaa ulkoisiiin avuihinsa keskittyviä, no miehet kyllä samoin. Haluaisin joskus nähdä vanhan ja ruman miehen, tai naisen, sielläkin johtoportaassa, mutta tuskin näen koskaan.

Käyttäjän yorka kuva
Atte Rätt

Niistä vahvoista miesjohtajista on politiikassa pulaa, kun suurin osa sellaisista löytää paremmin tuottavaa duunia yksityiseltä sektorilta. Vahvat mieshahmot eduskunnassa voidaan laskea melkeinpä yhden käden sormilla.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"Urpilainen oli kovempaa rautaa kuin Rinne juuri mielikuvatasolla."

Mielikuvat ovat mielikuvia,
jokaisella on omansa.

Mielikuvista on turha kiistellä.

Tai voihan niistäkin kiistellä,
mutta ei siitä valmista tule. :)

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Mielikuva on kuitenkin se, jonka pohjalta äänestäjien suuri enemmistö tekee valintansa vaaleissa. Vai voiko joku rivikansalainen väittää tuntevansa kaikki puolueet läpikotaisin ja jokaisen puoluejohtajan perusteellisen henkilökohtaisesti?

Mikä tahansa polittinen suuntaus ja puolue maksaisi itsensä kipeäksi, jos se voisi siten varmistua myönteisestä mielikuvasta!

Niko Sillanpää

Mihin ihmeeseen perustuu näkemyksesi Urpilaisen pärjäämisestä julkisissa keskusteluissa? Pikemminkin aina tuli ihmeteltyä, eikö demarien työkalulaatikossa muka terävämpää instrumenttia ollut tarjolla.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

No, ehkä vähän kaunistelin asiaa, verratessani sitä esiintymistä Rinteen jäyhyyteen, rykimiseen ja änkyttämiseen.

Mutta kyllähän Jutta jotenkin pärjäsi, tosin äänensävyt ja ilmeet eivät aina antaneet mielikuvaa varmuudesta ja johdonmukaisesta linjasta.

Markku Laaksonen

Pärjäsi tai ei, mutta demarit eivät tunnu ollenkaan osaavan markkinoida puoluettaan. Image on patavanhoillinen, ay-henkinen, menneisiin auktoriteetteihin nojautuva. Mennyt gloria ei kanna, eikä palaa, eikä inspiroi nykyaikuisia.
Juuri mitään ei ole tehty aatteen modernisointiin, sato korjataan kylvetyn mukaan. Niin myös muualla Euroopassa.
Oletettavasti modernille työväenpuolueelle olisi tilaa meillä kuin muuallakin.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"Oletettavasti modernille työväenpuolueelle olisi tilaa meillä kuin muuallakin."

Mitäköhän Ruotsin demarit tekivät kun pärjäsivät vaaleissa. No, ei nyt kovin hyvin, mutta jotenkuten?

En ole perehtynyt asiaan, mutta minulle on tullut mielikuva että Ruotsissa on palattu vähän juurille. Sitä samaahan nyt Suomessa yritetään, mutta se on kyllä kaksiteräinen miekka.

Osa äänestäjistä on vanhakantaista porukkaa, osa uudenaikaisempaa, kuten Markku Laaksonen, molempia pitäisi miellyttää.

Mutta juuri tämä miellyttäminen ja vallan hamuaminen sitä kautta on asia joka vie politiikkaa sivuraiteille, pois itse asiasta, minkä pitäisi itseasiassa olla se kansan hyvinvointi. Nyt näyttää mielikuvien luominen kansan miellyttämiseksi olevan se puolueiden tärkein tavoite ja se ajaa politiikan sivuraiteille.

Niko Sillanpää Vastaus kommenttiin #11

Huonostihan Ruotsin demarit pärjäsivät. Ääniosuus jäi lähes entiselleen eli vuoden 2010 tasolle, jolloin kuitenkin puhuttiin murskatappiosta ja romahduksesta.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen Vastaus kommenttiin #14

No, sanotaan nyt että pärjäsivät kuitenkin ruotsin uusoikeiston rynnistyksessä parmmin kuin porvaripuolueet. Sehän on selvää että kun populistit rynnii niin kaikki muut häviävät.

Markku Laaksonen Vastaus kommenttiin #11

Miellyttämisestä en puhunut, vaan siitä ettei SDp:n poliittinen viesti (aate) puhuttele, myy, nykypäivän äänestäjiä. Se on väljähttänyt.

Minua demarien ei tarvitse miellyttää, eivät sitä tee.
Ruotsin demarit eivät oiken menestyneet, eikä liioin Saksassa osavaltiovaaleissa.

Miksi ei tule kannatusta, siinä ongelma, sitä kannattaa pohtia, ei miellyttämistä. Ilmiö on mielenkiintoinen suomalaisessa politiikassa, entinen valtapuolue vaikuttaa menettävän asemansa.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen Vastaus kommenttiin #16

"Miellyttämisestä en puhunut, vaan siitä ettei SDp:n poliittinen viesti (aate) puhuttele, myy, nykypäivän äänestäjiä. Se on väljähttänyt."

Tässä on mielestäni selkeä osoitus siitä että tunne vie ja järki vikisee.
Vaikka työväenaate ei yhtään puhuttelisi ja vaikka herrasväen aatteet tuntuisivat miten miellyttäviltä tahansa, niin kyllä työläisen pitäisi silti ymmärtää äänestää työväenpuoluetta.

Näin ei vain käy, koska se tunne on niin tärkeä asia.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"Mielikuva on kuitenkin se, jonka pohjalta äänestäjien suuri enemmistö tekee valintansa vaaleissa."

Näinhän se on.

Olisiko sitten parempi jos kaikki kansalaiset lähtisivätkin pohtimaan asioita syvällisemmin? Kenties siitä tulisikin jotain parempaa äänestystulosta, tai sitten ei.

Nyt nämä vaalit ovat vähän tällaisia "missikisatyyppisiä" tai "big brother" tyyppisiä kansalaisten kosiskelutemppuiluita.

En tosin tiedä näistä missikisoista tai bigbrothereista oikeastaan mitään, en seuraa niitä, mielipiteeni niistä perustuu siis mielikuvaan, ei todellisuuteen,

Politiikkaa sen sijaan seuraan, mutta siitäkään en siis näe kuin sen pintasilauksen mitä meille kansalaisille näytetään, mielikuvani politiikasta perustuu siihen pintasilaukseen ja omaan kuvitelmaani siitä mitä siellä syvemmällä mahdollisesti voisi olla.

Käyttäjän ViljoRafaelHeinonen kuva
Viljo Heinonen

SDP:n pitää jo seuraaviin vaaleihin panostaa yrittäjien etenkin yksinään yrittävien puolesta. Se on kasvava joukko johon kuuluu paljon muiden vaihtoehtojen puutteessa yrittäjiksi joutuneita. Heidän sosiaaliturvansa ja teveyshuoltonsa on jopa heikompi kuin palkansaajilla, joilla on turvanaan sopimukset ja laki työterveyshuollosta.

Palkkaturvaakaan ei yrittäjällä ole. Tuleva eläkekin jää usein minimitasolle, kun ei ole varaa maksaa korkeampia eläkemaksuja. Palkansaajien eläkkeistä käydään parhaillaan kovaa vääntöä ja hyvä niin. Pitäisi silti muistaa myös niitä, jotka käytännössä ovat tämän hetkisten eläketurvakeskustelujen ulkopuolella.

Risto Koivula

SDP:n vanha imago oli vähän sellainen pierukelloimago ja Halosen osalta trulli-imaga. Siihen kuului myös munallisia kansalaisia kuten Mikael Jungner.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"Siihen kuului myös munallisia kansalaisia kuten Mikael Jungner."

Junger ei sovi SDP:n imagoon.
Se on selkeästi herrasväkeä.

Monet suomalaiset tavalliset työläiset vieroksuvat sellaista kansanomaista henkeä mitä SDP:n pitäisikin edustaa ja he tuntevat mieluimmin kuuluvansa esimerkiksi kokoomuksen edustamaan herrasväkeen.

Tässä on tiettyä ristiriitaa tunteen ja järjen välillä.
Järki sanoo että pitäisi äänestää työväenpuoluetta
mutta herrasväen imago houkuttaa.
Mitäs siinä sitten teet?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset