Arton Puheenvuoro- Blogi Parantamisen varaa on

Työttömyyden ideologiaa, yksityisellä puolella ja julkisella sektorilla.

Miksi Suomessa on niin paljon työttömiä? Siinä ei ole järkeä. Siinä on järkeä että ne jotka eivät pysty työtä tekemään eivät sitä tee ja heistä huolehditaan, mutta siinä ei ole järkeä että työhön kykenevä kieltäytyy työstä tai häntä ei huolita töihin.

Miksi työhön ei sitten huolittaisi?  Miksi työhön ylipäätänsä otetaan ihmisiä?

Tässä ihanassa vapaassa markkinataloudessa ihmisiä ei suinkaan oteta töihin siksi että olisi olemassa joku työ, mikä pitäisi tehdä, paitsi julkisella sektorilla.

Julkisella sektorilla olisi paljon enemmän töitä kuin mitä pystytään tekemään. Julkisella sektorilla ei ole varaa palkata tarpeeksi ihmisiä, valtiolla ei ole varaa, verotulot eivät riitä. Valtio on säätänyt lakeja joiden perusteella tietyt julkisen sektorin työt ovat pakollisia ja tietenkin niiden hoitamatta jättäminen aiheuttaisikin katastrofin yhteiskunnassa.

Kun valtio ei halua supistaa ja muutenkaan haitata yksityisen sektorin taloutta, verottamalla sitä enemmän, valtion on otettava velkaa selvitäkseen lakisääteisistä julkisen sektorin menoista, mutta velkaa ei voida ottaa mielin määrin ja kaikki velka on pahasta..


Tässä ihanassa markkinataloudessa on sitten myös tämä yksityinen sektori,  jonka tuloilla kaikki loppujenopuksi rahoitetaan, myös julkinen sektori.

Yksityisellä sektorilla työtä tarjotaan sen takia että työntekijä voisi tehdä voittoa yrittäjälle. Jos voittoa ei tule, työntekijää ei voida pestata töihin. Työntekijän tuottama voitto riippuu paitsi siitä mitä tehdään, myös siitä mikä on työntekijän palkka ja mitkä ovat hänen ominaisuutensa työntekijänä.

Toinen voi saada töitä ja toinen ei, siksi  että toinen voi tuottaa yritykselle voittoa ja toinen taas ei. Ne jotka voivat tuottaa yritykselle voittoa palkataan, niitä toisia taas ei.

Työnantajia syytetään minusta turhaan siitä ettei kaikkia palkata. Useimmat työntekijät pystyisivät tekemään voittoa yrittäjälle, jos palkka olisi sopivan alhainen. Työt voitaisiin järjestää niin että olisi olemassa myös vähemmän vaativia tehtäviä. Tässä tulee vain vastaan työehtosopimukset, minimipalkka ja se ettei pienellä palkalla voi tulla toimeen.  Valtio turvaa toisaalta jokaisen toimeentulon muutenkin, niin ettei pienellä palkalla kannattaisi mennä töihin, vaikka pienipalkkaisia töitä olisikin.


Valtio yrittää järjestää niille jotka eivät muuten työllisty erityisiä tukityöpaikkoja, jotta he pääsisivät työelämään mukaan, pätevöityisivät ja ehkäpä työllistyisivät myöhemmin normaalisti. Tämä tie on nähdäkseni kuljettu loppuun. Näyttää siltä että ne jotka eivät muuten työllisty kuin näiden tukityöpaikkojen kautta, eivät pysty normaalisti työllistymään, vaan heidän on etsittävä jatkuvasti tuettuja työpaikkoja.

Tuetut työpaikat taas ovat sellaisia että niitä ei olisi ilman tukitoimia. Ilman tukitoimia niihin ei voitaisi palkata työntekijää täydellä palkalla, vaan työt kenties jaettaisiin muiden työntekijöiden kesken, mikä lisäisi heidän työtaakkaansa.

Minun mielestäni tällaisesta tuettujen tilapäistyöntekijöiden systeemistä pitäisikin luopua ja jakaa kaikki työt uudella tavalla, siten että kaikentasoisille työntekijöille riittäisi aina duunia. Työstä maksetaan sen verra kuin mikä on siihen tarvittava työpanos, Yhteiskunta tukisi sellaisia joiden palkka ei riitä elämiseen, kuitenkin niin että  lopullinen työntekijän saama korvaus työstä olisi suhteessa hänen työpanokseensa.


Kotona työttömänä oleminen olisi tässä minun esityksessäni aina se kaikkein huonoin vaihtoehto. Aina kun työntekijä pääsisi johonkin duuniin, mihin tahansa, hänen elintasonsa paranisi ja valtion osuus hänen toimeentulostaan pienenisi. Työnantaja voisi järjestää työnsä uudelleen, niin että olisi monenlaisia töitä, sen mukaan mikä on työvoiman tarjonta.

Jos tarjolla olisi paljon heikkotasoista työvoimaa, työnantaja voisi järjestää työnsä niin, että olisi tarjolla sellaisia töitä mitkä heille sopisivat. Jos taas olisi tarjolla paljon ykkösketjun porukkaa, työnantaja organisoisi työt sen mukaisesti. Hyvällä työpaikalla olisi tietenkin aina kaiken tasoisia töitä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

Tuosta puheenvuorosta jäi pois yksi asia mitä minun piti sanoa.

Periaatteellinen ero yksityisen ja julkisen sektorin rekrytointipolitiikassa on siinä että julkisella sektorilla rekrytointi perustuu siihen että tarvitaan ihmnen tekemään joku työ. Yksityisellä sektorilla tarvitaan ihmisiä tuottamaan sijoittajille voittoa.

Yksityisyrittäjä ei jätä ihmisiä palkkaamatta ilkeyttään, vaan siksi etteivät ne tuota hänelle voittoa. Yksityisyrittäjä palkkaisi siis kaikki, ikään, sukupuoleen, koulutustasoon, ihonväriin, tai mihinlään muhunkaan omnaisuuteen katsomatta jos he vain tuottavat voittoa.

Vanhoja ihmisiä ei syrjitä työmarkkinoilla siksi että he ovat vanhoja, vaan siksi etteivät he tuota voittoa, kuten nuoremmat. Liian nurilla on usein sama vika kuin liian vanhoilla, hekään eivät tuota voittoa. Nuorten ja vanhojen pitäisi siis tyytyä pienempään palkkaan ja jos se ei riitä elämiseen niin sitten valtion pitäisi tukea näitä.

Valtion ei siten tarvitsisi huolehtia kokonaan niistä jotka eivät pysty työelämässä siihen töpanokseen mikä okeuttaa työehtosopimuksen mukaiseen palkkaan.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Tahtoisitko sinä olla määrittelemässä sopivan palkan suhteessa työpanokseen,että joku järki säilyisi?

Näet sopiva palkka jonkun mielestä työpanokseen nähden on esim. 1c tunnilta.. ja tämä voi päteä millä tahansa alalla.

Käyttäjän ilarikiema kuva
Ilari Kiema

Eihän Se yksityinen yritys voi etukäteen tietää, kuinka paljon jokin työntekijä tuottaisi voittoa. Palkkaamisessa on kyse ennakko-oletuksista ja rakenteista. Tässä suhteessa ei ole eroa julkisen ja yksityisen sektorin välillä: Suomessa edellytetään kaikilla aloilla koulutusten, ammatinharjoittamisen ja muodollisen tutkintojärjestelmän tiukkaa vastaavuutta. Paremman työllisyyden maissa, kuten Saksa tai Tanska, näin ei ole, vaan työnhakija voi hakea töitä koulutusperustaisesti tai sitten ei-koulutusperustaisesti, ja työnantaja päättää siitä, kuka on sovelias mihinkin. Suomessa taas järjestelmä päättää.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"työnhakija voi hakea töitä koulutusperustaisesti tai sitten ei-koulutusperustaisesti, ja työnantaja päättää siitä, kuka on sovelias mihinkin. Suomessa taas järjestelmä päättää."

En oikein ymmärrä tätä komentiasi. Voi siis olla ninkin että olet mielestäni oikeassa. En vain tajua ydinajatustasi.

Minun mielestäni tönantajan ikävä velvollisuus on yrittää arvioida tyntekijä jo rekrytointivaiheessa ja sitten aina uudestaan kun firmassa saneerataan. Tietenkin työnantaja voi tehdä karkeita virheitä ja luultavasti tekee, mutta työnantaja on erehtyväinen ihminen kuten imiset ovat. Voimme kuitenkin luottaa siihen että ainakin yksityisellä puolella työnantaja pyrkii mahdollisimman oikeisiin ratkaisuihin, ottaen huomioon sekä työntekijän kyvyt, että tiimitaidot, eli sopeutumisen ryhmään.

Julkisella puolella tietenkin pitäisi pyrkiä vastaavaan, mutta siellä se ei ole niin selkeää että pyrittäisiin aina parhaan valintaan. Valintaan voi vaikuttaa muutkin asiat, kuten puoluekanta, tuttavuudet, hyväveli-verkot ja monenlaiset tekjät joilla valitsijat pyrkivät lähinnä vahvistamaan omaa asemaansa.

Voi olla esimerkiksi niin että ei haluta palkata itseään fiksumpaa, sillä se voi olla kompastuskivi omille pyrkmuksille tlevaisuudessa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset