Arton Puheenvuoro- Blogi Parantamisen varaa on

Arvokonservatismista

Arvokonservatismi on luonnollinen asia. Arvokonservatismia aina tarvitaan. Arvokonservatismia on aina ollut  ja sitä tulee aina olemaan, riippumatta siitä millainen yhteiskunta on, onko se jo valmiiksi arvokonservatiivinen, kuten esimerkiksi nyky-Venäjä, tai arvoliberaali, kuten useimmat länsimaat.

Luonnollista on myös että siellä missä arvoliberalismi on vahvinta, siellä sitä vastustetaan eniten. Liberaaliin aatemaailmaan kuuluu että kaikki, myös arvokonservatiivit, voivat tuoda näkemyksiään vapaasti esiin. Siellä taas missä arvokonservatismi on vallalla, arvoliberaalien ääni usein tukahdutetaan, joko niin että sitä ei hyväksytä mediassa julkaisukelpoisena materiaalina, tai jopa niin että arvoliberaalien ajatusten esittäjiä suoranaisesti vainotaan. Siksi arvokonservatiivisissä yhteiskunnissa arvoliberaalit harvoin pääsevät ääneen ilmaisemaan ajatuksiaan.

Hiljattain Suomessa parlamentissa äänestetty laki kaikille tasa-arvoisesta avioliitosta oli tyypillisesti sellainen asia jossa punnitaan arvoliberaaleja ja arvokonservatiivisia asenteita. Sillä asialla ei ole paljon mitään tekemistä muun politiikanteon kanssa eikä sillä ole muutenkaan juuri mitään merkitystä, siinä vain punnittiin arvolibraalien ja arvokonservatiivien voimasuhteet.

Kyseisessä äänestyksessä arvoliberaalit voittivat niukasti. Toisessa äänestyksessä voi käydä päinvastoin.

Muissa eduskunnassa tehtävissä päätöksissä on kyse pitkälti muista asioista kuin arvoliberaaliudesta ja arvokonservatiivisista asenteista. Niissä on usein kyse taloudesta ja sen toimivuudesta ja arvokonservatiivisuus on niissä asioissa myrkkyä.

On myrkkyä jos arvokonservatismi, esimerkiksi perinteiset mielikuvat kansallisesta itsenäisyydestä ja itsemääräämisoikeudesta, tai vaikkapa perinteinen luokkajakoinen ajattelu, porvarit vastaan proletariaatti, estävät oikeiden ja hyvien taloudellisten päätösten tekemisen.


Palaan kuitenkin vielä tähän vastikään tapahtuneeseen äänestykseen ihmisten tasa-arvoisesta oikeudesta solmia avioliittoja itse valitsemiensa kumppaneiden kanssa . On hyvä että on olemassa arvokonservatismia, sitä tarvitaan estämään liian innokkaiden uudistajien liian hätäiset, liian harkitsemattomat uudistukset. Aika oli nyt kuitenkin kypsynyt tälle avioliitto- uudistukselle ja on oikein että ei- heterot nyt vähitellen voivat enenevässä määrin tuntea itsensä oikeasti tasa-arvoisiksi kansalaisiksi.

Mitään todellisia perusteitahan ei ei-heterovastaisuudelle ole koskaan ollutkaan olemassa. Ei-heterous ei ole sairaus, se on synnynnäinen ominaisuus osalle ihmiskuntaa. Ei-heteroita on aina ollut ja tulee aina olemaan, riippumatta heihin kohdistuneen vainon määrästä. Ei ole kenenkään oma vika jos on syntynyt ei-heteroksi, eikä siitä ole syytä rankaista heitä.

Ei-heteroihin kohdistunut vaino heteroiden taholta on ollut käsittämätöntä ja sillä on pitkät perinteet, jotka toivottavasti vähitellen murtuvat. Tämä lakiäänestys on vain yksi pieni askel siinä pitkässä kehityskulussa jota tarvitaan ja jonka loppu ei vieläkään ole käsillä.

On oikein että huonot arvot, kuten orjuus, oikeus sortaa työläisiä, naisten epätasa-arvo, jne. ovat joutuneet arvojen kaatopaikalle, sinne joutavat myös ne arvot jotka puolustavat ei- heteroiden vainoamista.


Arvokonservatismin esiintyminen talouspolitiikassa on sekin ihan oikein ja sitäkin tarvitaan. Uudistajilla pitää olla oppositio, joka kaivaa esiin uudistajien virhearviot. Hyvä kuitenkin on että edistys aina lopulta voittaa, vaikka tiukkojenkin arvokiistojen ja äänestysten kautta, muuten mitään edistystä ei koskaan tapahtuisi.

Edistystä ja uudenlaista ajattelua totisesti tarvittaisiin talouspolitiikassa, etenkin juuri lähitulevaisuudessa, tämänhetkisten, todellisten, olemassa olevien ongelmien ratkaisemiseksi. En toivo arvokonservatismin häviämistä ja kuolemista, eikä sellainen toki ole mahdollistakaan, mutta toivon arvoliberaalien niukkoja voittoja talouspolitiikkaa koskevissa päätöksentekotilanteissa, sillä nykyrakenteilla ei kertakaikkiaan pärjätä, ne ovat vanhentuneita, rakenteita on pakko uudistaa.


Rakenteiden uudistaminen talouden korjaamiseksi ei ole edes kovin vaikeaa, koska Suomen ei tarvitse olla edes edelläkävijä niissä uudistuksissa. Saksa ja Ruotsi ovat edelläkävijöitä. Heidän uudistuksistaan voi ottaa mallia ja heidän virheistään voi oppia.

Arvokonservatismi on tärkeä ja tarpeellinen politiikan osatekijä myös talouden osalta, mutta arvoliberaalien on pakko selättää nämä arvokonservatiivit mielipiteet tavalla tai toisella, muuten, jos se ei onnistu, Suomi-laiva uppoaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

Kitän suositteluista,
mutta puheenvuorotkin
olisivat tervetulleita.

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola

Suomella onkin paljon opeteltavaa mm Saksalta, Ruotsilta, Eestiltä, Tanskalta ja Hollannilta. Alkaen aina verotuksesta kuntajakoon, sen toteutukseen ja työelämän säännöstelyyn. Ja moneen muuhun.

Asiaa ei pidä mieletäni nähdä arvokonservatismin/ -liberalismin näkökulmasta. Muutoksen vastustajien pointtina on haluta keksiä pyörä uudelleen. Pyöreämpi pyörä.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

Kiitos puheenvuorosta ja olen iloinen siitä että huomaat että olet samaa mieltä siinä että paremmin menestyneistä kannattaa ottaa oppia.

Ilmeisesti tarkoitat ettei taloudellisia asioita pitäisi mielestäsi katsoa arvokonservatismin tai arvoliberalismin näkökulmasta. Olen samaa mieltä, ei pitäisi. Mutta näitäkin asioita voidaan tarkastella tästä näkökulmasta, eli halutaan nimenomaan olla konservatiiveja tai liberaaleja, vaikka pitäisi keskittyä ihan muihin asioihin.

Valitettavasti arvokonservatiivinen tai arvoliberaalinen näkökulma on vahvasti esillä ainakin blogipuheenvuoroissa, kun keskustellaan taloudesta.

Arvokonservatismi talouden päätöksenteon perustana pyritään toki peittämään niin että haetaan arvokonservatiivisille näkemyksille kaikenlaisia rationaalisilta tuntuvia puolustuksia. Tiede käy hyvin, samoin mikä tahansa "auktoriteetti", vitataan asiayhteydestään irroitettuihin teksteihin ja tehdään kaikenlaista väkivaltaa alkuperäisen tekstin tulkinnassa.

Netti on muuten sellainen väline että sieltä löytyy tieteellisen näköiusiä lähdeviitteitä puolustukseski mille tahansa asialle ja mielipiteelle ja auktoriteettrjä löytyy pilvin pimein mitä tahansa asiaa puolistamaan, joten millainen väite tai mielipide tahansa on helppo perustella referoimalla nettiä.

Monien arvokonservatismiin perustuvien mielipiteiden tai julistusten "oikeiksi" todistelujen yhteydessä tulee mieleen raamatun oikeassa olemisen "tieteelliset" perustelut. Myös erilaiset argumentointivirheet ovat yleisiä arvokonservatiivisten näkemysten puolusteluissa, samoin "väärillä mielipiteillä" keskusteluun osallistumisen kieltäminen ja bannaus.

Nyt olen arvostellut lähinnä arvokonservatismia, mutta olen sitä mieltä etteivät myöskään ideologisesti arvoliberaalit näkemykset ole terveitä taloudellisessa päätöksenteossa. Ei pidä ryhtyä muutoksiin vain jotta saataisiin aikaan muutos. Jos muutoksesta ei ole hyötyä on aina parempi pitäytyä vanhasa.

Mutta jos muutosta parempaan on odotettavissa, vaikka vain pitkällä aikavälillä, niin mutoksia ei pidä pelätä. Ongelmia tuottavat varsinkin sellaiset päätökset joiden hyöty on kaukana tulevaisuudessa, mutta jotka aiheuttavat lähitulevaisuudessa jotain kieltäymystä mikä maistuu pahalta.

Hankalia päätöksiä ovat yleensä sellaiset investoinnit joiden hyöty ei näy välittömästi millään tavalla, tai esimerkiksi kulutukseen menevän velanoton lopettaminen, kun se merkitsee yleensä sitä että on todella supistettava sitä kulutusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset