Sipilän muut keinot keventää viennin kustannuksia

Osoittautui turhaksi toiveeksi saada ammattiliitot osallistumaan tuottavuushyppyyn. Vaikka tilanne on ymmärretty ammattiyhdistysliikkeessä ja tiedostettu että jotain pitää tehdä, niin ammattiliitot eivät voi asiaa auttaa, varsinkin kun jäsenet, siis palkansaajat, eivät ole innoissaan palkkojensa pudottamisesta.

Nyt siis Sipilän pitää käyttää niitä konsteja joita hallituksella on vientiteollisuuden kustannustason keventämiseksi.

Kevennykset eivät voi toteutua ilman että rasitukset kohdistuvat johonkin väestöryhmään ja kun kyse on perusporvarihallituksesta, niin tavalla tasi toisella rasitukset pannaan tavallisen palkansaajan maksettaviksi. Porvarihallitus kun ei voi rankaista rikasta ja köyhää kyykyttämällä ei loppujenlopuksi saada tarpeeksi aikaiseksi.


Mitkä sitten ovat ne hallituksen keinovalikoimaan kuuluvat vaihtoehtoiset keinot?

Jäljelle jää verotus. Kun hallitus ei halua verottaa suoraan palkkatuloista, niin jäljelle jää kulutuksen verotus. Verottamalla kulutusta saadaan aikaan tuloja, jotka sitten voidaan hyödyntää antamalla yrityksille helpotuksia niiden yhteiskunnallisista velvotteista.

Viiden prosentin tuottavuushyppy saadaan siis aikaan pudottamalla työn sivukuluja, valtion lailla säätämiä ns. lakisääteisiä maksuja. 

Tamä merkitsee siis sitä että pian kaikki taas kallistuu  Suomessa, sekä kotimaiset, että ulkomaalaiset tuotteet. Palkan alentamisella olisi ollut päinvastainen vaikutus. Mutta jotain on pakko tehdä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu