Arton Puheenvuoro- Blogi Parantamisen varaa on

Eläkeläisten taitetun indeksin elintaso ja palkankorotukset.

Viime vuodet duunarit ja herrat ovat parantaneet elintasoaan palkankorotuksilla, kun taas eläkeläiset ovat taitetun indeksin johdosta jatkaneet elämistä  entisellä  elintasollaan. 

Samalla kun palkankorotukset ovat ovat viime vuosien aikana huomattavasti parantaneet herrojen ja duunareiden kulutuskykyä, ne ovat samalla rapauttaneet suomalaisten yritysten kilpailukyvyn

Eläkeläisten kulutuskyky on pysynyt ennallaan, sillä tasolla missä se on ollut silloin kun eläkeläinen on jäänyt eläkkeelle. Tämä on suunnilleen 60% siitä kulutuskyvystä mikä herroilla ja duunareilla oli silloin kun eläkeläinen jäi eläkkeelle.

Eläkkeelle jääneet herrat saavat tietenkin 60% herrojen palkasta ja eläkkeelle jääneet duunarit 60% duunarin palkasta, mutta eläkkeet jäävät taitetun indeksin takia koko ajan jälkeen todellisesta vallitsevasta palkkatasosta.

 


Toisaalta…….

Jos muutkin kuin eläkeläiset olisivat eläneet taitetun indeksin mukaan, eli korottaneet palkkojaan vain sen verran kuin mitä elinkustannukset ovat nousseet, Suomessa olisi kilpailukyky kohdallaan, ei kenenkään tarvitsisi olla työttömänä, eikä valtio olisi velkaantunut, eikä tarvitsisi ottaa velkaa, eikä  hallituksen tarvitsisi nyt leikata sen enempää kuluja kuin palkkojakaan.

Jos nyt  haluttaisiin heti korjata eläkeläisille se vääryys minkä taitettu indeksi on heille aiheuttanut, asiaa ei tarvitsisi korjata nostamalla eläkkeitä ja käyttämällä tähän tarkoitukseen taitetun indeksin ansiosta kertyneitä eläkerahstoja.

Asia voitaisiin korjata ja se pitäisi korjata siten että herrojen ja duunareiden palkankorotuksilla keräämä etu poistettaisiin, eli laskettaisiin herrojen ja duunareiden palkat sille tasolle mitä ne olivat vaikkapa silloin kun eläkeläisten taitettu indeksi tuli voimaan. Vain ne korotukset hyväksyttäisiin jotka olisi laskettu elinkustannusindeksistä, eli vain taitetun indeksin mukaiset, kuten eläkeläisten kohdalla on tapahtunut.

Tätä politiikkaa sitten jatkettaisiin kunnes  suomalaisten yritysten kilpailukyky olisi parantunut, vienti vetäisi, valtion budjetti olisi positiivinen, velanotto olisi loppu ja valtion vanhat velat maksettu,

 

Sen jälkeen vasta olisivat muut kuin taitetun indeksin palkankorotukset sallittuja herroille ja duunareille, mikäli tuottavuus silloin olisi niin hyvä, että työnantajilla on tähän korotukseen mahdollisuuksia, kilpailukyvyn siitä kärsimättä.

Samanaikaisesti voitaisiin sitten laittaa historiaan myös  eläkeläisten taitettu indeksi. Eläkkeitä voitaisiin kasvattaa yhtä paljon kuin herrat ja duunarit kasvattavat palkkojaan, vaikkapa käyttämällä niitä varoja joilla eläkerahastoja vuosittain kasvatetaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Pieneläkeläisen elintaso ei ole pysynyt ennallaan.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

Mitenniin?
Mikä on pieneläkeläinen?

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Katso kommenttejani tästä Timo Uotilan eilisestä blogistakirjoituksesta:
http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/212075...
En viitsi toistaa samat jutut joita jo moneen kertaan olen kirjoittanut.
"Pieneläkeläinen" käytän lyhennyksenä pienituloisesta eläkeläisestä.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Saahan sitä lämpimikseen ehdotella mitä vain. Sellaista tilannetta ei koskaan tule, että palkansaajat luopuvat vuosikymmenien aikana hankkimastaan palkkatasosta, että se siitä. Sen sijaan palkkaindeksiin paluu estäisi eläkeläisten elintason kurjistumisen suhteessa työssä oleviin, vähentäisi sosiaalikuluja ja mm. asumistuen tarvetta, kun yhä useampi pystyisi toimeentulonsa eläkkeellään kustantamaan.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"Saahan sitä lämpimikseen ehdotella mitä vain."

Joskus on hyvä sanoa totuus, vaikka se ei ketään miellytä.

"Sellaista tilannetta ei koskaan tule, että palkansaajat luopuvat vuosikymmenien aikana hankkimastaan palkkatasosta, että se siitä."

Niin, kyllä se tilanne vaan voi joskus tulla, ja monelle on tullut, että pitää hyväksyä joko alhaisempi tulotaso, tai ei tuloa ollenkaan.

Tosin työmarkkinatilanne Suomessa on huomattavasti monimutkaisempi kuin tuo minkä yllä esitin.

Monimutkaisuus johtuu siitä että vältaosa, elleivät kaikki kaksi ja puoli miljoonaa työssä olevaa suomalaista ovat palkkansa ansainneet ja tekevät palkkansa eteen työtä. Suurin osa tekee työtä enemmän kuin mitä olisi terveellistä tai edes käytännön kannalta järkevää. On siis tavallaan aivan väärin ja epäoikeudenmuksista syyttää työssä olevaa suomalaista, vaikka hän omalta osaltaan syyllinen onkin.

Kysymys on nimittäin siitä että tämä 2,5 miljoonaa suomalaista työssä käyvää ei vielä riitä suomalaisen yhteiskunnan ylläpitoon, pitäisi saada siitä lopusta kahdesta ja puolesta miljoonasta osa töihin, eikä sekään vielä riitä, pitäisi saada Suomeen lisää työntekijöitä vielä ulkomailtakin.

Jotta työtä ja työn tekijöitä saataisiin lisää, pitäisi sitä kilpailukykyä ja kannattavuutta saada lisää ja ellei sitä saada enää lisää parantamalla yritysorganisaatioiden tehokkuutta, voitelemalla koneistoa, jäljelle jää se että työntekijöiden pitää joustaa palkoista vaikka he olisivatkin koko palkkansa ansainneet.

Vaihtoehtona sille että työntekijät eivät alistu, on se että työttömyys kasvaa, eikä yhteiskunta pysty huolehtimaan niistä velvotteista joita se on itselleen ottanut. Valtio joko velkaantuu, tai sitten jotain tärkeää jätetään tekemättä, jotain koulutuksessa, yhteiskunnan turvallisuudessa, terveydenhoidossa, vanhusten hoidossa, infrastruktuurissa yms.

Jos duunari ja herra ei pysty luopumaan yhtään palkastaan tai muista eduistaan, mitä on saanut ja ansainnut, sillä on siis yhteiskunnalle haitallisia seurauksia. Miten paljon yhteiskunta pystyy näitä haitallisia seurauksia sietämään?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset