Arton Puheenvuoro- Blogi Parantamisen varaa on

Tunteella Bloggaaminen

Blogeja ja kommentteja lukiessa törmää usein kirjoituksiin jotka ovat täynnä tunnetta. Vaikka tunteen läsnäoloa ei voikaan todistaa, sen kuitenkin tuntee. Toki voi olla niinkin että puheenvuoro on tahallaan laadittu näyttämään tunteelliselta, vaikka se ei sitä ole.

Lähdin kirjoittamaan tätä blogia mielessäni kysymys siitä miten näihin tunteellisiin bloggauksiin olisi viisasta suhtautua.

a) pitäisikö ne jättää väliin ja vain unohtaa?

b) pitäisikö lähteä vastaamaan tuteisiin tunteella, vai pitäisikö etsiä josko kirjoituksesta löytyisi jotain josta löytyisi ainesta asialliseen kommenttiin?

c) koettaa tunnustella millaisia tuntemuksia kirjoitus itsessä herättää ja pyrkiä vastauksessa välittämmään lähinnä juuri ne omat tunteet?

d) jos tunteellinen blogi tai kommentti herättää voimakkaasti omat tunteet, pitäisikö välittömästi vastata, ennenkuin omat tunteet jäähtyvät, vai pitäisikö laskea kymmeneen, tai sataan tai odottaa seuraavaan päivään ja sitten vasta vastata sillä tunteella mikä on vielä jäljellä?

e) jos tunteellinen blogi tai kommentti ei herätä omia tunteita, vaan korkeintaan kummastusta, mikä toki sekin on tunne, kannattaako vastata lainkaan, koska se ettei vastaa tunteisiin tunteella, joko vasta- tai myötätunteella, on luultavasti jonkinlainen ylemmyyden osoitus?

 

Minulla ei ole vastauksia noihin kysymyksiin.

Lähdin tähän ajatteluun kartoittaakseni jotenkin pohjaa sille miten tunteellisuuteen pitäisi yleensä suhtautua.  

Ajatus lähti siitä että mieleeni tuli että eikö tunne ole oikeastaan asia joka on meille ihmisille perin tärkeä ja eikö ole tärkeätä että myös blogissa voi esittää asioita tunteella, tai pelkästään tunteita, piittaamatta siitä miten ne tunteet liittyvät erilaisiin asioihin.

Eipä tässä nyt muuta. 

Toivon tietenkin jonkinlaisia mielipiteitä asiaan, tunteellisia, tunteettomia, tai asiallisia mielipiteitä, niin, ja keskustelua tietenkin. Mutta jos mielipiteitä ei tule, sekin on kannanotto. Asia ei silloin kiinnosta muita blogisteja. Pitää sitten jatkaa asian pohtimista omatoimisesti.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän mark01toivonen kuva
Markku Toivonen

Tunteet ovat aina mukana. Tunteellisiin kirjoituksiin, joiden sanomasta ja/tai tunteesta on samaa mieltä on helppo vastata. Entä sitten, kun lukee jotain, josta ei pidä ja joka tuo kielteiset tunteet pintaan? Vastaatko vai sivuutatko ja miten vastaat? Minän puolustuskeinot ovat toiminnassa ja on hyödyllistä oppia tuntemaan ne toimintaan ja ajatteluun vaikuttavina mekanismeina.

Jos sitten analysoi omaa käyttäytymistään suhteessa keinojen valikoimaan, on hyvä muistaa, että minän puolustusmekanismit ovat työssä :)

Hankalinta on keskustella tunteita herättävistä aiheista ihmisen kanssa, joka suhtautuu aiheeseen käyttäen lohkoamista ja projektiota. Ne ovat ehdottomia ja alkeellisia puolustusmekanismeja. Silloin tietää jo alkumetreiltä, että vastaaminen johtaa maljan ylitsevuotamiseen ja lohkoamisen ja projektion voimistumiseen. Nämä ihmiset löytyvät usein "samanmielisten" anonyymeilta tai suljetuilta keskustelufoorumeilta. Kun aihe on tarpeeksi kuuma, heitä ponnahtaa myös tänne ja sitten on kuumat löylyt eikä tolkusta tietoakaan.

Vielä tärkeämpää kuin aloittaa on ymmärtää milloin kannattaa lopettaa keskustelu.

Hyvää luettavaa: http://tiedostamaton.net/defenssit/

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"Vastaatko vai sivuutatko ja miten vastaat?"

Juuri tätä olen pohtinut.

Tosiaan, jos omat tunteet näyttäisivät tunkevan pintaan, voi olla viisainta olla vastaamatta, ellei jostain syystä tunne tarvetta omien tunteidensa purkamiseen. :)

Mutta ihan viimeksi mieleeni tuli sellainen asia että kenties olisi ihan hyödyllistä, tai ainakin mielenkiintoista, analysoida tämä tunnemaailma, eli se puoli asiasta, vähän perusteellisemmin, ainakin jos asian rationaalinen puoli on jo kohtalaisen tarkkaan tullut analysoitua.

Ovathan nämä tunteet ihan tärkeä asia, näin demokratian oloissa varsinkin tunteet ovat tärkeitä, koska ihmiset äänestävät tunteella. Pitäisi ottaa selvää miten nämä tunteet oikein muodostuvat, miten ne kehittyvät ja miten niihin voidaan vaikuttaa.

Tunteet vaukuttavat moniin tärkeisiin ratkaisuvaiheessa oleviin asioihin, kuten vaikkapa pakolaispolitiikkaan tai brexitiin, sillä tavalla että yleinen mielipide muodostuu tunteiden kautta ja politikot puolestaan ovat yleisen mielipiteen pohjalta toimivia toimijoita.

Käyttäjän mark01toivonen kuva
Markku Toivonen

Poliitikko, joka ei mielipiteitä kuuntele ja keskusteluja seuraa ei ole hyvä poliitikko. Toiset järkeistävät kuulemansa hakien kompromissia, toiset pyrkivät järkeistämään pohjaamalla vastakkainasetteluun ja sen tukemiseen. Yksittäiset poliitikot ovat uransa luoneet jälkimmäisellä tavalla. Kumpikohan näistä toimintatavoista on voitolla populistisessa politiikassa?

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"Kumpikohan näistä toimintatavoista on voitolla populistisessa politiikassa?"

Populisti pyrkii vastakkaisasetteluun ja suosio perustuu kapinan lietsontaan jotain vallitsevaa toimintatapaa kohtaan, se on hyvin paljon tunteisiin perustuvaa suosion etsimistä.

Populistin suosio riippuu siitä miten populisti pystyy hallitsemaan kannattajiensa tunteet. Luoja varjelkoon meitä sellaisista politikoista jotka pystyvät väestön tunteiden täydelliseen hallintaan.

Sellaisia politikkoja löytyy tällä hetkellä maailmalta, onneksi ei nyt Suomesta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset