Theresa Mayn epäonnistuminen

Theressa Mayn tarkoitukset, hänen julistaessaan uudet vaalit, lienevät olleet vipittömän isänmaalliset. Arvioni mukaan Englannin pääministeri pyrki muuttamaan brexit- katastrofin voitoksi, tai ainakin lieventämään sen negatiivisia vaikutuksia Englannille, asettamalla EU:lle alkuvaiheessa mahdollisimman kovat, mutta Englannin kannalta myönteiset ehdot. May kuvitteli saavansa vaaleissa parlamenttiin lisää konservatiiveja ja sillä tavalla itselleen lisää arvovaltaa neuvotteluissa.

Englantilaiset eivät kuitenkaan äänestä kuten pääministeri haluaa, se nähtiin jo viime vaaleissa, jossa vaalitulos oli mikä oli,  kai siksi että britit halusivat mieluimmin vastustaa pääministeriä, kuin tukea häntä.

Sama toistui näissäkin vaaleissa ja Theressa May saanee lähteä, kuten edeltäjänsä, poliittisen virhearvion takia ja sen takia etteivät nämä pääministerit saaneet brittejä äänestämään tahtonsa mukaisesti.


Mitä tästä nyt sitten seuraa?

Ilmeisesti ensin seuraa sekaannus, suunnitelmat eivät toteutuneet, pitää laatia uusi suunnitelma.

Se ei ole suinkaan varmaa että kovasta linjasta brexit- neuvotteluissa luovuttaisiin, mutta sille on nyt entistä väikeampaa saada tukea parlamentoissa.

Toisaalta ei ole ollenkaan varmaa että Theressa Mayn kaavailema kova linja neuvotteluissa olisi se oikea linja, se linja joka johtaa parhaaseen lopputulokseen Englannin kannalta. Ei ole varma että Theresa May olisi itsekään ollut sitä mieltä. Englannissa sisäpolitiikka käy ulkopolitiikan edellä ja luultavasti Theresa May arveli että kovan linjan valitseminen brexit- neuvotteluissa tyydyttäisi brexitin kannattajia ja toisi siten puolueelle enemmän kannatusta. Toisin kuitenkin kävi.

Englannissa, kuten niin monessa muussakin maassa, näyttää siltä että demokratian ongelmana olisi se että puolueet olisivat eniten kiinnostuneita kansalaisten etujen ajamisen sijasta puolueen kannatuksen kasvattamisesta, mikä ei useimmiten ole sama asia kuin kansalaisten etu.

Kansalaisilla on useimmiten liian hämärä kuva politiikasta ja siitä mikä olisi kokonaisuuden kannalta parasta politiikkaa.  Heidän äänestyskäyttäytymistään ohjaa liian paljon oman henkilökohtaisen edun tavoittelu. Erilaiset aatteet jotka eivät ole käytäntöön sovellettavissa ovat toinen vääriin äänestyspäätöksiin johtava tekijä. Myöskään ei pidä unohtaa demagogien ennen vaaleja lietsomia lyhytaikaisiin tunnetiloihin perustuvia äänestyspäätöksiä.

Lyhyesti sanottuna demokraattinen äänestys on kuin lantin heitto, tulos voi olla mikä vain, tovottu tai epätoivottu, positiivinen tai negatiivinen. Kansalaisten tuntoihin perustuvaa äänestyskäyttäytymistä ei voi ennakoida, eikä vaalien tulos ole järjellä perusteltavissa.  Siihen kansan päätökseen on vain politikkojen sopeuduttava.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu