Arton Puheenvuoro- Blogi Parantamisen varaa on

Jätteistä ja kierrätyksestä

Syyntyvien jätteiden määrä on viime vuosikymmeninä moninkertaistunut, mutta niin on viime aikoina jätteiden käsittely ja kierrätys kulkenut pitkin harppauksin eteenpäin. Haasteita kuitenkin vielä on ja todennäköisesti jätteiden määrä tulee edelleen kasvamaan.

Jätteiden tuhoamisen ja kierrätyksen suhteen vaikeinta taitaa olla saada jätteiden tuottajat, eli me, tavalliset ihmiset, lajittelemaan jätteensä ja laittamaan oikeat jätteet oikeisiin paikkoihin.

Tässä viimeksimainitussa asiassa kuitenkin jokatapauksessa tunne on sellainen että asiat ovat vieläkin pahasti retuperällä.  Kuluttajalta vaatisi mahdottomian paljon aikaa ja energiaa etsiä kullekin jätteelle juuri se oikea roskalaatikko, jotta sen kierrätys tai tuhoaminen jatkossa sujuisi optimaalisella tavalla. Lisäksi tuntuu siltä ettei kaikille jätteille millään tahdo löytyä oikeaa sijoituspaikkaa ja jos ne työntää jonnekin jää ainakin sellainen epämääräinen tunne ja omantunnon kolkutus, että meniköhän se nyt varmasti oikeaan paikkaan.

Lisäksi sekin ärsyttää kovasti kun ihmiset ovat jättäneet sellaisia roskia joille ei ole keksinyt sijoituspaikkaa sinne tänne jäteastioiden viereen, niin että paikka on epäsiisti ja epämiellyttävä ja koko kierrätys tulee jo senkin takia vastenmieliseksi touhuksi.


Asia olisi varmasti mahdollista hoitaa paremmin. Jopa minäkin keksisin asiaan toimivamman ratkaisun, tosin se ratkaisu pitäisi tehdä globaalilla tasolla. Esimerkiksi Suomen hallituksen rahkeet ei riitä asian hoitamiseksi sillä tavalla kuin minä haluaisin, siihen tarvittaisiin kansainvälisiä sopimuksia ja kansainvälistä lainsäädäntöä.

Minä nimittäin vaatisin että jokainen roska, jokainen pakkaus, jokainen tuote josta joskus tulee roska, niinkuin kaikista tuotteista jokatapauksessa joskus tulee, merkittäisiin sellaisella merkillä joka määrittelisi sen kierrätystavan. Jokaisessa tuotteessa, jokaisessa vaatteessa, jokaisessa pakkauksessa, tulisi olla tämä merkintä, ennenkuin se voitaisiin laskea markkinoille.

Tämän lisäksi jokaisen kauppapaikan pihaan, tai jonnekin lähitienoille, velvoitettaisiin järjestämään paikka, minne kaikki kaupasta ostetut roskat voidaan kierrättää. Sellaista tuotetta jolle ei löydy kierrätyspistettä jostain kaupan läheisyydestä, ei kertakaikkiaan saisi myydä.

Kun jokaisessa roskassa olisi merkintä sen kierrätystavasta ja lähiseudulta läytyisi sille asianmukainen kierrätyspiste, ei sellaisia ongelmia mitä nykyisin kierrätyksessä on, enää pitäisi olla.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän NiiloMkel kuva
Niilo Mäkelä

Omavaraistaloudessa 1940-50 luvulla ei syntynyt jätettä sillä ei ollut varaa tuhlailuun. Vanhat sarkahousut hyödynnettiin paikkatarvikkeena jne.
Kaikki esineet käytettiin vaalien mahdollisimman pikään.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Jätteiden määrää on suoraan verannollinen bruttokansantuotteeseen.
Vapaavalinteinen kilpailutalous merkitsee, että jätettä on pakko tuottaa yhä enemmän.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

Ihmisiä ei voi estää kuluttamasta jos heillä on siihen varaa ja haluja. Lisäksi sanotaan että kuluttaminen tuo työpaikkoja.

Tosin minun mielestäni ulkomaalaisen tavaran kuluttaminen tuo työtä lähinnä ulkomaalaisille, kun kotimaisen tavaran kilpailukyky on huono.

Jokatapauksessa jätteet kannattaisi kierrättää, tai polttaa, tai muuten tuhota, eikä kasata kaatopaikoille.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset