Minne maailma on menossa?

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, mi hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa.  Tai ainakin minua, vaikka en enää niin pieni olekaan.


Puhun tällä kertaa tässä blogissa kahdesta asiasta jotka ovat oman mukavuusalueeni ulkouolella, eli en ymmärrä niitä, enkä tavallisesti puhu enkä kirjoita niistä asioista, koska koen olevani aivan eri mieltä niistä asioista kuin useimmat ja pelkään että todennäköisesti minun ajatuksiani ei ymmärretä ja niitä ihmetellään.

Tyhmä kun olen, otan nyt kuitenkin tietoisen riskin, toivoen että edes joku ymmärtäisi minua, mutta valmistautuen pahimpaan, eli siihen että kukaan ei ymmärrä.  🙂

Toinen näistä asioista on muoti, lähemmin pukeutuminen ja toinen on käytöstavat, lähemmin suullinen ja kirjallinen esitys.


Kun katselee ihmisiä ja heidän pukeutumistaan vaikkapa jossain uudessa hienossa ostosparatiisissa, siis ostoskeskuksessa.  Ostoskeskukset sinänsä ovat mielestäni oikein mukava ja viihtyisiä paikkoja ihmisten oleskella ja kulkea ja tehdä ostoksia, minulla vain ei ole juuri koskaan juuri mitään ostamista, mutta kun menen sellaiseen paikkaan yritän tietenkin miettiä että mitä ostaisin, mutta ennenkaikkea ihmettelen ja ihailen näitä upeita rakennuksia ja katselen siellä asioivia ihmisiä.


Kun katselen ihmisiä siellä ostosparatiisissa niin jostain syystä mieleeni tulee että eivät nämä ihmiset ole oikein pukeutuneet näin hienoon tilaan. Tällaisissa tiloissa odottaisi näkevänsä hienosti pukeutuvia ihmisiä, mutta ihmiset eivät ole hienosti pukeutuneita vaan näyttävät resupekoilta, niin minäkin tietenkin.  Ei ole muotia olla hienosti pukeutunut, en tosin itsekään ole hienosti pukeutunut, vaan samanlainen resupekka kuin muutkin.

Mikä sitten olisi mielestäni hienosti pukeutunut?

Ihmiset osasivat pukeutua hienosti ennen minun syntymääni, siis maailmansotien välisenä aikana. Minun elinaikanani ei sellaista vastaavaa hienoa pukeutumistyyliä ole ollut kuin mitä oli maailmansotien välisenä aikana. Kun olin lapsi, tällainen hieno pukeutuminen oli jo pois muodista, se oli vanhanaikaista, mutta jotkut ihmiset olivat vanhanaikaisia ja hienosti pukeutuneita.

Jos ostosparasiiteissa liikkuisi sellaisia hienosti pukeutuneita ihmisiä kuten elokuvien   Humphrey Bogart, tai Ingrid Bergman,  niin olisi siellä meikäläiselläkin sitten mukavampaa, kun katselen siellä tavaroita ja mietin mitä voisi ostaa, vaikka en mitään ostaisikaan.


Toinen asia mikä minua kovasti hämmästyttää ja kummastuttaa on puhuminen, eli kielenkäyttö. 

Minulle esimerkillistä puhetta on vaikkapa sellainen puhe mitä olen nähnyt ja kuullut kirjailija Väinö Linnan suusta niissä harvoissa nauhoitteissa mitä hänestä on jäänyt. Linna puhuu kirjakieltä, ei provosoi, ei loukkaa, ei ole besserwisser, mutta hän puhuu syvällisesti ja siitä puheesta huokuu äly ja välittäminen.

Ettei tulisi mitään väärinkäsityksiä, minulla ei ole mitään murteita vastaan, ne ovat hauskoja ja jopa ilmaisuvoimaisempia kuin kirjakieli, mutta kirjakieli on se kieli mitä kaikki suomalaiset ymmärtävät, toivottavasti myös ne joiden käyttökieli on nykyisin V-kieli.


Tänä päivänä Suomen valtakieli on V- kieli, ja puheen sävy on vihapuhe. Se on muuten se kieli ja sävy mitä Amerikan nykyinen presidenttikin käyttää. Amerikkalaiset kaiketi rakastaa erityisesti tätä V-kielisyyttä ja vihapuhetta, eiväthän he muuten olisi valinneet itselleen sellaista presidenttiä.

Kun olin nuori, V- kieli oli silloin vain nuorison kieli.  Ajattelin silloin ettei sitä V-kieltä  tarvise sietää sen kauempaa kuin mitä nuoruus kestää, mutta kun olin kasvanut aikuiseksi, V-kielestä olikin  tullut kulttuurin kieli, sillä kielellä kirjoitettiin kirjoja, lauluja ja näytelmiä, elokuvissa V-kieli oli yleisin käytetty kieli. Se oli epämiellyttävää.

Aiemmin edes lehdistö ja media käytti hyvää suomea,  Some-aikana V- kieli ja vihapuhe on siirtynyt someen.

Vihapuheella ryyditettyä ja V-kielisyydellä  on nykyisin jopa parlamentaarista kannatusta. Osa kansanedustajista käyttää veekieltä ja he ovat vihapuheen kannattajia. Yksi presidenttiehdokkaista jopa pitää vaaliteemanaan V-kielen ja vihapuheen puolustamista ja sen kannattamista.

Onneksi meillä Suomessa ei vielä ole valittu presidentiksi V-kielistä vihapuhujaa, kuten Yhdysvalloissa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu