Arton Puheenvuoro- Blogi Parantamisen varaa on

Suomalaisetko muka onnellisia?

Suomalaisetko muka onnellisia?  No, kai ne on.   Kaikkihan haluaa tietenkin olla aina onnellisia, mutta eihän se niin ole että onnellisuuden voi saavuttaa. Onni tulee ja menee, kuten muutkin tunteet, eikä sen menemisiä ja tulemisia voi ihminen muuttaa tai rajoittaa. 

Onni tulee yleensä yllättäen, vähän kuin varkain.  Joskus harvoin onni voi johtua siitä että on itse ponnistellut ja tehnyt kovasti töitä oman onnensa eteen.  Usein onni tulee tavalla jota ei olisi uskonut mahdolliseksi. Vaikka kaikki eivät voikaan olla onnellisia, jotkut ovat aina onnellisia yhtä varmasti kuin se että lottovoitto tulee joidenkin osaksi.


Itse muistan että aina ennen onnellisimmat hetkeini koin sen jälkeen kuin joku hirveä tai inhottava asia tai pelko, tai pelon uhka oli häipynyt.  Silloin elämä tuntui vähän aikaa ihanalta ja onnelliselta.

Sauna on tuottanut niin paljon onnea suomalaisille juuri siksi että se on vapauttanut ihmiset viikon mittaisesta tuskasta ja ahdistuksesta tahmaisen haisevan hiki- ja likakerroksen alla.  Ennenvanhaan, silloin kuin saunottiin vain kerran viikossa, tämä onni oli tietenkin paljon suurempi kuin nykyisin, kun saunotaan kerran päivässä.

Tilipäivä on tietenkin aina onnen päivä, siksi että rahahuolet silloin vähän hetkellisest helpottavati.

Kun saa jonkin työn vlmiiksi, elämä helpottaa hetkeksi, ennenkuin uuden työn paineet aiheuttavat uusia murheita.


Itselleni kaikkein synkimpiä hetkiä olivat nuoruudessani migreenikohtaukset, kun ei ollut edes tietoa siitä että mitä hittoa ne oikeasti olivat. Kaikki muut murheet olivat siihen verrattuna lastenleikkiä. Suurimman onnen tunteen sain siis kolea silloin kun migreenikohtaus oli ohi, ennenkuin ne pienemmät murheet ennättivät uudestaan vallata mielen.


Onnea ei voi siis kuvata ilman onnettomuutta.

Olisiko onnea olemassakaan ellei sille olisi olemassa vastakohtaa?

 

Suomalaisten onnen tunteen vastakohta on siis epäonnen tunne, mutta missä se on? 

Ei varmaankaan Suomessa.

Onko suomalaisten onnen tunne vain sitä että tuntuu siltä että suomalaisilla menee paremmin kuin muilla?


Mutta miksi sveitsiläiset ja norjalaiset eivät muka olisi onnellisempia kuin suomalaiset?

Tuntuu vähän siltä että tämä tutkimus valehtelee siltä osin.

Nehän on sikarikkaita,

siis norjalaiset ja sveitsiläiset,

ja niillä on urheilukilpailuissakin aina parempi menestys,

miksi ne muka olisivat vähemmän onnellisia kuin suomalaiset?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän gavia52 kuva
Juha Vesamäki

Niinpä, onnellisia olemme, ja muistutettakoon Eino Leinon sanoin mitä onni on:

Laulu onnesta

Kell’ onni on, se onnen kätkeköön,
kell’ aarre on, se aarteen peittäköön,
ja olkoon onnellinen onnestaan
ja rikas riemustansa yksin vaan.

Ei onni kärsi katseit’ ihmisten.
Kell’ onni on, se käyköön korpehen
ja eläköhön hiljaa, hiljaa vaan
ja hiljaa iloitkohon onnestaan.

Eino Leino

Mutta olemmeko oikeasti onnellisia jos sen olotilamme jo koko maailma tietää ?

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"Mutta olemmeko oikeasti onnellisia jos sen olotilamme jo koko maailma tietää ?"

Emme ainakaan voi enää salata onneamme, kun sitä näin julkisesti julistetaan.

Sitäpaitsi tämä salaamisongelma taitaa olla enemän yksilötason ongelma meillä Suomessa, Suomen rajojen sisällä ja suomalaisten kesken.

Meidän suomalaisten kannattaa siis edelleen yksilöinä salata onnemme toinen toisiltamme.

Ei siis kannata julistaa lottovoittoa, jos se on satasta suurempi, tai yllättävää perintöä.

Niin muuten, jos vaikka sattuu vaikka saamaan ensi kesänä sen ison hauen, josta on koko ikänsä haaveillut, niin parempi vain on jättää se kuva panematta sinne facebuukkiin, ja muutenkaan ei siitä kannata rehvastella. Siitä ei nimittäin mitään hyvää koskaan seuraa. :(

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset