Arton Puheenvuoro- Blogi Parantamisen varaa on

Hallituksen kirppusirkus

Nyt ammutaan kirppuja tykillä, sanoi Sipilä, kun AY- väki vastustaa irtisanomissuojan heikentämistä.

Mites niistä kirpuista sitten päästäisiin eroon? Tykillä ei kannata ampua, se vahingoittaa paitsi kirppua, myös kirpun kiusaamia ihmisiä, eli ampujaa itseään eli työntekijöitä, toki myös työnantajia, koska lakko vahingoittaa niiden pyrkimyksiä voiton tekemiseen, toiminnan laajentamiseen ja ihmisten palkkaamiseen.

Kirpun tappamisen kustannukset tulevat sangen suuriksi ja voipi käydä niinkin ettei kirppu edes kuole ja tykinammukset aiheuttavat vain lisää kipua, eikä vain kutinaa, kuten kirppu.


Mutta AY- väkli ei nyt kuitenkaan halua näitä kirppuja kiusakseen ja haluaa estää hallituksen toimet näiden kirppujen istuttamiseksi työläisen ja työttömän turkkiin.

Toki hallituksen toimille on perusteet olemassa. Uusi laki parantaisi työnantajan mahdollisuuksia vaihtaa työntekijöitä, vaihtaa työhön soipimattomamman sopivampaan työntekijään. Tottakai työnantajalle tämä on suuri etu, vaikka se ei työllistäiskään ythtään useampaa työntekijää.

Myöskin työntekijä tuntisi kylmän ringin anaali-aukkonsa ympärillä kylmenevän edelleen, tietäessään että hän voi joutua vaihtopenkille koska tahansa.  Työntekijä yrittää entistä kovemmin täyttää työnantajansa toiveet, mikä tietenkin on yrityksille hyväksi.

Mutta kohtuus kaikessa. Yritysten kannalta tällainen hiostaminen on hyväksi, mutta onko se yhteiskunnan kannalta hyväksi?  Onko hallituksen tehtävä tehdä tällaisia hiostuslakeja? Onko se kansakunnan etu? 

Tietenkin työtehon parantaminen hyödyttää myös yhteiskuntaa, mutta toisaalta työvoima on inhimillinen voimavara joka voidaan pilata tällä hiostamispolitiikalla. Yhä useampi uupuu työnsä ääreen. Yrityksille ei näistä loppuunpalaneista kehäraakeista ole enää hyötyä, vaan ne voidaan irtisanoa ihan laillisin perustein, niin kauan kuin uutta tuoretta ja tervettä työvoimaa on saatavissa. Kehäraakit jäävät yhteiskunnan elätettäviksi.


Hallituksen kirppusirkuspolitiikka palvelee siis kyllä yritysten etua, mutta ei välttämättä yhteiskunnan etua. 

AY- liikkeen on syytäkin vastustaa tällaista hiostuspolitiikkaa. Suurin osa muustakin väestä näyttää näin ajattelevan. Tässä ei ole kyse oikeistolaisuudesta tai vasemmistolaisuudesta siinä mielessä että työväestö koostu tänä päivänä sekä oikeistolaisista että vasemmistolaisista ja kaikkien työläisten on syytä valstustaa hallituksen hiostuspolitiikkaa, tätä kirppusirkusta, sekä valtakunnan yhteisen edun, mutta ennenkaikkea  oman etunsa takia.


Vain eläkeläiset näyttävät olevan laajemmin tämän hallituksen kirppusirkus- politiikan takana. Se on ymmärrettävää, sillä hehän eivät enää voi joutua yritysten hiostuksen kohteeksi, eikä heillä ole vaaraa työuupumuksesta ja loppuunpalamisesta.

Mutta eläkeläistenkin kannattaisi ajatella asiaa tarkemmin. Ei ole eläkeläistenkään etu että työvoima poltetaan loppuun ja yhä useammasta tulee eläkeläisiä. Kuka ne työt sitten tekee ja kuka meidät eläkeläiset oikein elättää?


AY- liikkeisiin tulisi muutenkin suhtautua kunnipoittavammin kuin mitä nyt tapahtuu. Huolimatta siitä että AY- väki koostuu nykyisin kaikkien puolueiden edustajista, heihin suhtaudutaan edelleenkin halveksuvasti, kuten keskitysleireille ahdettuihin, lahdattuihin ja nälkään tapettuihin punikkeihin suhtauduttiin sata vuotta sitten.

AY- liike muodostuu ihmisistä jotka tekevät tässä maassa kaikki työt ja muodostavat tämän yhteiskuntamme tukevan rungon.  Kysymys kuuluu,  miksi hallitus kylvää kutisevia kirppuja tämän meidän yhteiskuntamme toimivan tukirungon kiusaksi?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

KIKY-sopimus antoi hallitukselle sellaisen väärän signaalin, että AY-liike on heikentynyt ja suostuu nyt miltei mihin tahansa.

KIKY oli koetinkivi, jolla testattiin, kuinka paljon työväestö on valmis antamaan periksi yhteisen hyvän (hah hah) vuoksi.

Helvetin portin lukko rapsautettiin näin auki.

Nyt porttia haluttaisiin raottaa irtisanomissuojaa heikentämällä.

On tunnettu tosiasia, että raotettua porttia on helpompi avata lisää kuin sulkea. Nyt periksi antaminen tarkoittaisi vain sitä, että hallituksen ja EK:n lisävaatimuksille ei tulisi loppua, ennen kuin olisimme Yhdysvaltalaisen työsopimussäädöstön mallissa, eli tekisimme työtä sillä hinnalla, mitä työnantaja suostuu maksamaan, kuusi päivää viikossa viikon vuosilomalla ja vapaita olisivat ainoastaan joulu, itsenäisyyspäivä ja juhannus.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

Yhdysvaltain systeemissä on se hyvä puoli että se on työnantajan ja yhteiskunnan kannalta tehikas, kun kehäraakit voi potkaista yrityksistä pihalle, eikä yhteiskuntakaan ota heistä vastuuta sen kummemmin.

Mutta Suomessa ajatusmali onkin vähän toinen, ainakin toistaiseksi.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Osuuskunnilla on Suomessa jo yli neljä miljoonaa jäsentä.

Olisiko osuustoiminnallisen kolhoosihengen laajentaminen läpi koko yhteiskuntamme oikea ratkaisu poistamaan työnantajan ja työntekijän välinen jännite ja eturistiriita ?

Valtiovallan tiukassa kontrollissa myös poliittiset puolueet joutavat tällöin siirtymään pois yhteiskunnallisina vaikuttajina ja samoin AY-liike.

Kirppusirkusten aika Suomessa loppuisi kerralla ja kaikilla kansalaisilla olisi työtä omien kykyjensä mukaisesti.

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

ja kaikilla kansalaisilla olisi työtä omien kykyjensä mukaisesti.
Samasta työstä sama palkka ei aikaansaannosta.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"ja kaikilla kansalaisilla olisi työtä omien kykyjensä mukaisesti.
Samasta työstä sama palkka ei aikaansaannosta."

Se on oikea periaate että aikaansaamisesta maksetaan, mutta taitaa olla vähän visaisempi juttu se aikaansaannosten laskeminen, kun pitää ottaa kaikki huomioon, sekin miten kyseinen henkilö vaikuttaa yleiseen ilmapiiriin työpaikalla, eli kaikkien muidenkin tuottavuuteen ja aikaansaannoksiin.

Nyt kun on perunannostoaika on hyvä muistella entisiä perunannostotalkoita, joissa kilpailtiin siitä miten äkkiä sanko tulee täyteen perunoita ja kuinka monta sankoa kukin on kerännyt.

Kaikkien työpanokset auttoivat yhteisen päämäärän toteuttamisessa, mutta tuottavimmat perunankerääjät eivät saaneet tuottavuudestaan muuta etua kuin jonkinlaisen talkootyön sankarin maineen.

Se on ihan selvä että ihmisten tuottavuus nykyajan työelämässä on yhtä vaihtelevaa kuten talkooväen tuottavuus perunannostotelkoissa. Mutte kuten ennen perunannostotalkoissa, niin nytkin yrityksissä, työt pitäisi tehdä sillä väellä mitä on saatavissa ja se saatavissa oleva työvoima pitäisi käyttää mahdollisuuksien mukaan kaikki käyttöön. Se on selvää että eroja palkkauksessa tulee olemaan ja toisaalta vähemmä tuottavia yksilöitä tulee pönkätä ja tukea tuottavien yksilöiden toimesta, jotta elintasoerot eivät tulisi aivan mahdottomiksi.

Elintasoerojen kasvaminen liikaa on vaaraksi myös vauraalle väelle eikä ole syytä ajatella että vähemmän tuottavat voitaisiin unohtaa tai sysätä yhteiskunnan ulkopuolelle. Siitä seuraa kyllä ikävyyksiä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset