Onnellisuus, ja miten se mitataan
Suomi on onnellisten ihmisten maa, tai tutkimusten mukaan ainakin maailman onnellisimpien ihmisten maa. Sehän nyt ei tietenkään välttämättä tarkoita sitä että suomalaiset olisivat onnellisia, vaan pekästään sitä etteivät suomalaiset ole yhtä onnettomia kuin mitä ihmiset muissa maissa ovat.
Mutta jos oletetaan että suomalaiset olisivat onnellisia, niin miten ihmeessä se näkyy ihmisten arkielämässä? Miten sen oikein huomaa että kansalaiset ovat onnellisia? Koska olemme nyt täällä US:n blogissa, joka useimmille blogisteille taitaa olla tuttu paikka, voitaisiin miettiä myös sitä miten onnellisia ovat US:n bloggarit.
Miten sitä onnellisuutta oikein mitataan?
Jokaisella ihmisellä on tiettyjä yhteyksiä ympäristöönsä. Niistä voisi jotain päätellä. Myös ulkomailla asuvilla suomalaisilla on jotain yhteyksiä Suomeen ja erityisesti ulkomailla asuvilla bloggareilla on samanlaiset, suorastaan identtiset yhteydet tähän blogimaailmaan kuin meillä Suomessa asuvilla bloggareilla.
Jokaisella on tietenkin omat kosketuskohtansa suomalaiseen yhteiskuntaan, minullakin on omani ja mietin nyt asioita omien kosketuskohtieni perusteella suomalaiseen yhteiskuntaan, sekä sen blogimaailmaan, mikä minun kohdallani rajoittuu tähän US:n blogiin.
Ihmiset tavallisessa elämässä eivät tietenkään näytä suoraan ulospäin miten onnellisia he ovat. Jokainen on verhoutunut omaan rooliinsa, kuten vaatteeseen verhoudutaan. Rooliin pukeutuminen on yhtä tärkeää ihmisille kuin vaatteisiin pukeutuminen. Juuri kukaan ei halua esiintyä nakuna, eikä sielu paljaana, juuri kukaan halua suoraan paljastaa sieluaan kaikille ihmisille.
Mistä sen sitten tietää kuka oikeasti on onnellinen, kuka on salaa onnellinen ja kuka vain näyttää onnelliselta, mutta ei ole sitä oikeasti?
No, ihmisen vaatetus paljastaa jotain. Sanotaan että “vaatteet on mun aatteet”, kuten eräs entinen poppari asian laulussaan ilmaisi. Myös ihmisen itselleen valitsemasta roolihahmosta voi päätellä jotain.
Minä itse pidän ihmisten elekieltä, heidän kasvojensa ilmeitä, niitä ilmeitä joita hän ei pysty kontrolloimaan, hänen asentojaan ja kehonsa liikkeitä paljon enemmän ihmisen onnellisuudesta kertovina asioina kuin vaatteita tai valittua roolia.
Jos ihmisen kanssa pääsee tai joutuu puheisiin, niin puheetkin kertovat jotain. Toki puheet kuvastavat valittua roolihahmoa, mutta puheisiin sisältyy myös salainen kieli, joka vastaa suurinpiirtein elekieltä. Tämä puheen elekieli paljastaa ihmisen onnellisuudesta eniten. Äänensävyt ja valitut sanat, sekä puheenaiheet ovat määrääviä tekijöitä onnellisuusasteen selvittämisessä.
Mihin lopputulokseen suomalaisten onnellisuudesta olen näillä kriteereillä päässyt?
Sanoisin että Suomessa on kyllä aika paljon onnellisia ihmisiä, sanoisin että kokemukseni perusteella enemmän kuin ennen vanhaan, mutta on myös paljon pettyneitä, katkeria ja työn uuvuttamia.
Kaikki asiat eivät kaikkien osalta ole elämässä onnistuneet niin kuin Strömsöössä. Suomessa kaikki eivät ole elämässään saavuttaneet sitä mitä olisivat halunneet saavuttaa, mutta kaikki ovat suurinpiirtein turvassa.
Jotkut elävät niukkaa elämää, mutta kenenkään ei tarvitse pelätä että kuolisi nälkään, tai että sairaana tai vanhana heitettäisiin katuojaan yksin kuolemaan. Kaikista huolehditaan, joskin se on vähän sattuman varaista millaiseen hoitoon päätyy, onko hoitopaikassa tärkeimpinä arvoina rahan ansaitseminen hpotopaikan omistajille, vaiko potilaista huolehtiminen.
Mielenkiintoista on miettiä myös US:n blogistien onnellisuutta. Mitä voi päätellä blogistien onnellisuudesta kirjoitettujen viestien perusteella? Ei ole olemassa elekieltä, mitä tulkita, ei äänensävyjä, ei vaatetusta.
Blogeista ja kommenteista voi päätellä jotain valittujen aiheiden, valittujen sanojen ja sen tunnelman perusteella mitä viesteistä välittyy.
Sanoisin niiden kriteereiden perusteella joita on käytössä että blogistit ovat yleensä varsin onnellista väkeä, mutta on ryhmä blogisteja joita selvästi painaa jonkinlainen katkeruus ja viha yhteiskuntaa kohtaan, mikä näyttäisi olevan suurin syy blogien kirjoittamiselle ja blogien kommentoimiselle. Blogiin kirjoittaminen tuntuu olevan näille blogisteille keino purkaa pahaa oloa.
Toki sekin on ihan hyvä asia että pahaa oloa voidaan johonkin purkaa. Täältä myös löytyy niitä jotka ovat samaa mieltä pahaa oloa potevien kanssa ja se lohduttaa ja auttaa elämässään pettyneitä ja katkeroituneita, toivottavasti ainakin.
Onnelliset suomalaiset itsemurhaajat.On siinä selittämistä.
Ilmoita asiaton viesti
Itsemurhat selittynevät pettymyksillä, sillä etteivät toiveet toteudu, tai että ei ole edes toiveita toiveiden toteutumisesta.
Ihminen voisi olla onnellinen varsin vaatimattomissakin oloissa, jos tavoitteita ei olisi asetettu turhan korkealle.
Ilmoita asiaton viesti
No jaa, jenkeistä saakka tullaan meille tutkimaan miten puolitimme itsemurhat, kun Montana on jäänyt Suomen ikivanhalle tasolle.
Olisin tästäkin kehityksestä onnellinen. Itse ainakin olen!
https://www.usnews.com/news/best-states/montana/ar…
Ilmoita asiaton viesti
Kyse on vain konsulttiselvityksistä. Vastuu lukijoilla.
Ilmoita asiaton viesti
”Onnellisia ovat tietämättömät..”
Tarkoitat varmaan niitä jotka elävät joko itse luomassaan mielikuvitusmaailmassa, tai jossain kuplassa jossa tämä sama mielikuvitusmaailma jaetaan ryhmän kanssa. Sitä sanotaan myös uskonnoksi.
Törmäykset todellisuuden kanssa voivat kuitenkin olla musertavia.
”Mikähän on, kun agnostikko siteeraa raamattua ehtimiseen…”
Jos agnostikon ajatukset pyörivät jatkuvasti raamatun tekstien ympärillä, voisi kuvitella ettei tämä agnostikko ole päässyt ihan kokonaan irti uskonnon vaikutuspiiristä. Hän ehkä pyrkii siitä irti, mutta on takertunut siihen ikäänkuin verkkoon.
Ilmoita asiaton viesti
Ehkä kyse on siitä, että nuo uskovaiset pitäisi vapauttaa maagisen ajattelun verkosta. Ja tunnetisti Jeesus oli rasisti ja raamatun Jumala on rasisti.
Ilmoita asiaton viesti
”Jeesus oli rasisti ja raamatun Jumala on rasisti.”
No, vanhan testamentin jumala oli kylläkin jonkinlainen siionisti, mikä on sama asia kuin joku maahanmuuttokriitikko, mutta Jeesus oli kai lähinnä jonkinlainen suvakki. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
http://grohn.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/152…
Ilmoita asiaton viesti
Jumala oli myös harvinaisen julma isä, sillä kuka muu pystyisi katsomaan oman poikansa kidutusta, jonka olisi voinut helposti pysäyttää?
Ilmoita asiaton viesti
#8:
Tällaista tarinaa kyllä levitetään, mutta onko tarina totta? Onko Jumalan isyys todistettu ja onko tapahtumien todellisesta kulusta luotettavia tietoja?
Ilmoita asiaton viesti
”Onnellisia ovat tietämättömät..”
Kaikkea ei tarvitse todistaa oikeaksi tai vääräksi
Sama suomeksi.
Onnellisia ovat puupäät, sillä he eivät huku.
Ilmoita asiaton viesti
Yksi mittaustapa on se, että ihmisiltä kysytään heidän kokemuksiaan ja tuntemuksiaan esimerkiksi seuraavasti:
– Oletko tyytyväinen vai tyytymätön mahdollisuuksiisi tehdä omaa elämääsi koskevia valintoja.
– Ovatko asuinalueesi elinolosuhteet muuttumassa parempaan vai huonompaan suuntaan.
– Pidätkö asuinalueesi ilmanlaatua hyvänä vai huonona
– Tunnetko olosi turvalliseksi kulkiessasi pimeällä asuinalueellasi
– Tunsitko itsesi eilen vihaiseksi
– Tunsitko itsesi eilen onnelliseksi
– Luotatko maasi oikeuslaitokseen
Tulosten hyvyyden tai huonouden arviointiin sitten vaikuttavat mm:
– Kuinka hyvin kysymyspatteri kattaa kohdealueen
– Ovatko kysymykset neutraaleja vai johdattelevia
– Onko tärkeiden ja vähemmän tärkeiden asioiden eroja ja painotuksia jotenkin huomioitu
– Kuinka hyvin otos edustaa maan väestöä
Jos tutkimus tehdään ammattitaitoisesti, kuten tämä Gallupin World Poll ilmeisesti tehdään, niin tulokset kertovat kyllä jotakin. Enemmän kuin mutu ja enemmän kuin lehtien lööppien tai kommenttipalstojen mielipiteiden perusteella vedetyt johtopäätökset. Niitä mittaustulosten viimeisiä desimaaleja en kyllä noteeraisi ja maiden keskinäisiin järjestyksiinkin suhtautuisin melkoisin varauksin mutta muutostrendejä katsoisin jos melkoisesti tarkemmalla silmällä.
Ilmoita asiaton viesti
Itsemurhien määrä on armoton ja lahjomaton onnellisuuden mittari. Samoin ovat väestön keskimääräinen elinikä ja ehkä suhtautuminen alkoholiin ja huumeisiin.
Ilmoita asiaton viesti
En tiedä tilastoista enempää kuin näkemäni tieto, että vanhojen ihmisten itsemurhat ovat lisääntyneet tasaisesti, jos se tilasto nyt pitää paikkansa? Sen taas minä voin pitää ymmärrettävänä niin kauan, kuin meillä ei sallita kivuliaissakaan sairauksissa eutanasiaa mahdollisena ihmisen omasta toiveesta huolimatta.
Itse kuuluisin myöskin siihen ryhmään, joka ei suostuisi kivuliaana kasvina makaamaan kuolemaa odottaen, vaan lähtisin täältä itse suosiolla, niin paljon kuin elämästä muuten tykkäänkin.
Ilmoita asiaton viesti
Eiköhän hyväksytä Suomen #1 sija (taas) ihan objektiivisena tuloksena. Yllättäen ja pyytämättä tuli, mutta kaksi kertaa ei liene enää sattuma?
Viime kerralla tutkimus havaitsi myös Suomen maahanmuuttajat maailman onnellisimmiksi. Vissiin tästä ei saatu toista vahvistusta, oli kaiketi erityistutkimus. One off. Sitähän ei moni meillä varsinkaan hyväksynyt totuuden irvikuvaksikaan!
Voisiko olla että onnellisuus on aika monen suomalaisen osa? Ja sen jopa täällä oppii jopa maahanmuuttajat?
Ilmoita asiaton viesti
Maahanmuuttajien onnellisuuden täällä voin taas hyvin ymmärtää sitä taustaa vastaan, mitä on muualta maailmasta lukenut ja nähnyt dokumenttejä. Me olemme oikeasti kiltti kansa – minun mielestäni.
Itsemurhista vielä sen verran tarkennusta, että luulen vaan en tiedä, että suomalaiset ovat myöskin poikkeuksellisen rohkeita ja omapäisiä ihmisiä ja siksi he päätyvät useammin itsemurhiin kuin muut. Toki usealla syynä on myöskin masennus ja päihteet, kuten muuallakin maailmassa.
Ilmoita asiaton viesti
Luulen, että kansamme identiteetti ei ole vielä kehittynyt vahvaksi ja itseensä luottavaksi. Vertaamme usein itseämme muihin pärjääjiin (esim. ruotsalaisiin) ja koemme olevamme jotenkin huonompia. Pitkä historiallinen taustamme naapurivaltioiden alaisuudessa on hidas prosessi ja vaatii useiden sukupolvien elinkaaren.
Kiltteys on epävarmuutta – sanoisin!
Itsemurha-alttius voi olla myös perinnöllistä. Elämän ongelmakohdat koetaan ratkaisemattomina ja otetaan sama malli käyttöön, jota vanhemmat ikäpolvet käyttivät.
Ilmoita asiaton viesti
”Pitkä historiallinen taustamme naapurivaltioiden alaisuudessa on hidas prosessi ja vaatii useiden sukupolvien elinkaaren.”
Tosin suomalaiset eivät edes tajunneet olevansa ”naapurivaltion alaisuudessa” ennenkuin kansallismielisyysaatetta alettiin levittämään Euroopassa ja se levisi näihin Suomen maapurimaihinkin vasta samaan aikaan kuin Suomeen, niin etteivät ne silloin vielä Ruotsissa ja Venäjälläkään tajunneet että olisivat jotain ”alistajakansaa”.
Suomalaisia kohdeltiin Ruotsin ”alaisuudessa” yhtä hyvin kuin ruotsalaisia, koska kaikki suomalaiset olivat silloin ruotsalaisia. Venäjän suuriruhtinaan ”alaisuudessa” ruhtinas kohteli suomalaisia(tai oikeastaann ruotsalaisia) alaisiaan paljon paremmin kuin venäläisiä alaisiaan. Suomalaisuus keksittiin vasta myöhemmin.
Niin että nämä alemmuudentunteet alistamisen johdosta ovat kyllä myöhempien aikojen keksintöä. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
#14:
”Voisiko olla että onnellisuus on aika monen suomalaisen osa?”
Todennäköisesti näin on. Ainakin tuttavapiiristä tehdyt havainnot tukevat sekä tätä näkemystä, että Word Happiness Reportin tulosta. Tosin onnellisuus on ehkä tässä vähän harhaanjohtava ja jopa ärtymystäkin herättävä termi. Enemmän kyse on sellaisesta arkionnellisuudesta, että ”asiat ovat ihan kelvollisella tolalla, pystyn hoitamaan asiani eikä tässä näkyvilläkään ole sellaisa ylivomaisia uhkakuvia joista en pystyisi selviämään”. Tällainen asiantila ja sen julki lausuminen on tietysti vakava ärtymisen aihe sekä sellaisille, jotka pyrkivät hankkimaan valtaa ja rahaa tyytymättömyyttä lietsomalla, että sellaisille, jotka eivät, syystä tai toisesta, tunne oloaan hyväksi.
Ilmoita asiaton viesti
”Laulu onnesta
Kell’ onni on, se onnen kätkeköön,
kell’ aarre on, se aarteen peittäköön,
ja olkoon onnellinen onnestaan
ja rikas riemustansa yksin vaan.
Ei onni kärsi katseit’ ihmisten.
Kell’ onni on, se käyköön korpehen
ja eläköhön hiljaa, hiljaa vaan
ja hiljaa iloitkohon onnestaan.
Eino Leino”
Lähde: Runosto -sivut
Onnen mittarit vaihtuvat elämänkaaren aikana. Pitkän iän kokeneet tunnistavat elämässään erilaisten vaiheiden tuomat onnellisuuden ajat. Nuorilla on usein vaikeaa, sillä kasvaminen vaatii veronsa.
Elämä ei ole vain mustavalkoista, joko ikävyyttä tai onnellisuutta. Realisti on useimminten tyytyväinen, unelmoija ei kestä pettymyksiä, uskovaisella on johtotähtenä toivo paremmasta.
Teeskenneltyä onnea on paljon ilmassa, mutta voi, voi, miten helposti sen pystyy tunnistamaan.
Aihe on laaja ja sinänsä kyllä mielenkiintoinen, mutta lähes mahdoton tunnekokemusten kautta mitattavaksi.
Sen sijaan, jos arvioidaan yhteiskunnallisesti vaikkapa puhdasta luontoa, mökkielämää, juomakelpoisia vesistöjä, saunomista ja maksutonta peruskoulua – niin todennäköisesti juuri nuo elementit antavat pisteitä onnellisuudelle.
Ilmoita asiaton viesti
”Realisti on useimminten tyytyväinen, unelmoija ei kestä pettymyksiä.”
Tähän voi lisätä vain että pessimisti ei pety. 🙂
————
Jotkut positiivisen elämänkatsomuksen kulistajat sanoo että pitää uneksia.
Voi olla, mutta uneksiminen on myös vaarallista, se johtaa usein pettymyksiin, kärsimyksiin ja onnen menettämiseen.
Ilmoita asiaton viesti
Minä näen asian niin, että suomalaiset keskimäärin on niin laitettu matalaksi taloudellisesti ja nujerrettu henkisesti, että kansa on mennyt jonkinlaiseen selviämismoodiin.
Sellaisessa on onnellinen, kun on edes kuinka huonopalkkainen työ, kun saa jonkinlaista ruokaa kaupasta, laskut jotenkin maksettua ja saa auton tankattua.
Tämä ei luonnollisestikaan 2019-luvulla riitä muille ja syntyy ”tutkimuksen” pohjalta illuusio siitä, että esim. ruotsalaiset, norjalaiset tai saksalaiset ovat sitten onnettomampia kuin suomalaiset. Heh.
Ilmoita asiaton viesti
Uskovaiset väittää että Jumala voi pelastaa onnen ja tuoda onnen elämään.
No, suomalaiset ei ole järin uskovaisia.
Tämä ei siis ole selitys tässä tapauksessa.
Eivät tanskalaiset, norjalaiset, tai muutkaan testissä pärjänneet ole järin uskovaista porukkaa.
USAlaiset sen sijaan ovat kovin uskovaisia ja siellä on sitäpaitsi hyvin vaurasta porukkaa.
Uskovaisuudesta huolimatta siellä ei haluta huolehtia köyhistä, jos ei ole sairasvakuutusta sairas jätetään sairaalan tai kirkon portaille kuolemaan.
Mikä onkaan Amerikkalaisten vähäisen onnellisuuden syy, uskovaisuus, vaiko piittaamattomuus niistä kanssakansalaisista joilla ei mene hyvin?
Suurvalta-asemakaan ei onnellistuta amerikkalaisia, ei myöskään venäläisia tai kiinalaisia.
Amerikan pitäisi nyt olla ”great again” kun Trump on vallassa, mutta se ei näytä vaikuttavan onnellisuuteen.
——————
Englanti horjuu brexitin partaalla.
Ovatko englantilaiset onnellisempia sitten kun brexit on pantu täytäntöön, vai olisivatko ne onnellisempia jos se peruttaisiin?
———————–
Venäläiset olivat onnellisia kun Putin valtasi Krimin niemimaan ja pelasti Assadin Syyriassa ja uhittelee Ukrainalaisille ja Lännelle Ukrainassa ja Itämerellä.
Onko tällainen kansallismielinen valtapeli onnellisuuden kannalta hyväksi?
Suomalaiset ovat kuitenkin onnellisempia kuin venäläiset, vaikka valloitussotia ei ole viimeaikoina käyty.
——————————-
Norjalaiset ovat urheilukansana omaa luokkaansa, kun taas Suomi on siinä asiassa rappiolla. Silti suomalaiset ovat onnellisempia kuin norjalaiset.
Urheilumenestyskään ei siis kovin paljon voi vaikuttaa kansakunnan onnellisuuteen.
Ilmoita asiaton viesti
Amerikasta tulee ainakin mentaalialan kirjallisuutta runsaasti. Tästä voisi päätellä, että kansa voi huonosti.
Vietnamin sotaveteraanien hoitamiseksi Yhdysvalloissa kehitettiin traumaterapia, joka on sittemmin saanut jalansijaa myös meillä.
Ilmoita asiaton viesti
No nyt löytyi vihdoinkin sellainen näkemys suomalaisesta onnellisuudesta, johon on helppo yhtyä!
Ilmoita asiaton viesti
Varma vinkki saavuttaa onnellisuus. Pistä rima niin alas että tapahtuipa mitä tahansa, se on iloinen yllätys:)
Ilmoita asiaton viesti
Onnellisuus on pelkkä mielentila.
Materia ja raha eivät takaa onnnellisuutta, vaan voivat aiheuttaa ahdistusta, miten ne saa säilytettyä ja lisääntymään.
Köyhä. jolla on asunto ja ruokaa voi olla onnellinen, jos on tasapainossa itsensä kanssa.
Björn Wahlroos on rahoineen tuskin sen onnellisempi kuin muutkaan.
Ilmoita asiaton viesti
”Björn Wahlroos on rahoineen tuskin sen onnellisempi kuin muutkaan.”
Minun metodillani tarkasteltuna, eli keskittymällä seuraamaan elekietä, Nalle kyllä vaikuttaa rikkaaksi mieheksi melko tasapainoiselta ja onnelliselta.
Eihän tuo minun metodini ihan idioottivarma ole ja hyvä näyttelijä voisi luultavasti loihtia sellaisen roolin, että se käsittää myös tiedostamattomat eleet ja ilmeet.
Näin siis Nallen kohdalta, muuten olen kyllä samaa mieltä siinä asiassa ettei onni siitä kiinni ole miten paljon on hynää.
Ilmoita asiaton viesti
Vain ns. vähän onnellinen voi olla Suomessa aidosti onnellinen.
Ilmoita asiaton viesti
Yksi harvoista onnellisuuden tutkimiseen keskittyneistä taloustieteilijöistä oli Alan Krueger. Viime viikolla hän teki itsemurhan 58-vuotiaana, mutta ei anneta sen masentaa.
https://www.nytimes.com/2019/03/19/opinion/alan-kr…
Ilmoita asiaton viesti
Loogista on tehdä itsemurha silloin kun on onnellisimmillaan.
Ilmoita asiaton viesti
Olen onnellinen kun aurinko paistaa yli 300 päivää vuodessa. Siihen ei vaikuta mikään muu asia.
Ilmoita asiaton viesti
Onnellisuutta on mahdotonta mitata luotettavasti. Tässä YK-tutkimuksessa on vertailtu elämisen tasoa eli demokratian ja tasa-arvon määrää ja laatua. Suomi on todettu ei onnellisimmaksi vaan vähiten epäonnistuneeksi valtioksi tässä kurjassa maailmassa. Se on paljon sekin:
http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272408…
Ilmoita asiaton viesti