Arton Puheenvuoro- Blogi Parantamisen varaa on

Onnen maa

Reijo Taipale lauloi ennenmuinoin kaihoisasti onnenmaasta, joka oli kaukana aavan meren tuolla puolen.

Elo Suomessa oli tuolloin todella vaikeaa ja elintaso oli alhaalla. Maataloudessa oli hurjasti väkeä ja työtä tehtiin hevosvoimilla jotka olivat peräisin hevosista ja hevosvetoisilla alkeellisilla maataloustyökaluilla.

Teollisuus oli alkuasteella ja ne harvat jotka pääsivät tehtaalle töihin joutuivat tyytymään vieläkin alkeellisempiin oloihin kuin maata viljelevät. Jopa pienviljelijät kuuluivat silloin herrasluokkaan tehdastyöläisiin verrattuina. 

Tehtaan patruunat tietenkin olivat silloinkin hyvinvoivia, kuten myös kuntien ja kaupunkien herrasväet, opettajat, lääkärit, apteekkarit ja kauppiaat. Vanhat käsityöläisammatit, suutarit, räätälit, sepät veneentekijät ja muut sellaiset olivat kuolleita ammatteja, tai kuolemassa. Tehtaissa työt tehtiin taloudellisemmin halvan ja kuirjan työvoiman tehdessä siellä työt.


Sellainen oli se maa jossa ennen haaveiltiin onnen maasta.

Onnen maa  tuntui kaukaiselta ja jopa mahdottomalta ajatukselta,

mutta toivo eli.

Ehkäpä jossain siellä kaukana

aaven meren tuolla puolen

se onnen maa saattaisi sittenkin olla.  angel


Tänä päivänä Suomi sitten on maailman onnellisin maa

ja monilla erilaisilla mittareilla maailman paras maa

tai kaikkein paras.


Silti tyytymättömyys elää sitkeästi suomalaisten parissa tänä päivänä.

Onnen maasta haaveilusta ei ole luovuttu.

Itseasiassa näyttää siltä että nyt kaivataan sitä vanhaa aikaa

jossa vasta haaveiltiin onnenmaasta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

"Tänä päivänä Suomi sitten on maailman onnellisin maa
ja monilla erilaisilla mittareilla maailman paras maa
tai kaikkein paras.
Silti tyytymättömyys elää sitkeästi suomalaisten parissa tänä päivänä".

Olisikohan selittävänä tekijänä se, että todellisuuden todellisuus on melkoisesti erilainen kuin median todellisuus, somen todellisuudesta nyt puhumattakaan. Jostakin syystä ne tuntemani elävät ihmiset ovat nimittäin paljon tyytyväisempiä, tasapainoisempia, järkevämpiä ja maltillisempia kuin nuo media- ja someihmiset.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"Jostakin syystä ne tuntemani elävät ihmiset ovat nimittäin paljon tyytyväisempiä, tasapainoisempia, järkevämpiä ja maltillisempia kuin nuo media- ja someihmiset."

Joo, silloin kun onnenmaasta haaveiltiin ei ollut vielä someihmisiä olemassakaan.

Mikä sdaakaan ihmiset pois sieltä omasta onnenmaastaan,
someen, vihapuhumaan ja ruikuttamaan?

Ehkäpä ihmisissä on joku sisäinen tarve olla onneton.

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

Pitäisi osata poimia rusinat molemmista pullista. Siihen meillä on täysi oikeus. Palaneet pullat voi heittää vaikka sioille menevään ämpäriin. Voimme nauttia sekä ruisrääkän konsertista että nettipelaamisesta, ja siististä toimistotyöstä, lisääntyneestä vapaa-ajasta, ja kasvimaan kääntämisestä käsin.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

Siitä vanhasta pääsee nauttimaan katselemalla vanhoja elokuvia.

Tosin, unelmiahan nekin vain olivat, siis ne vanhat kotimaiset elokuvat, joissa oli Aku Korhonen ja Siiri Angerkoski.

Totuus oli aikamoisen karu luokkayhteiskunta, jossa köyhät pirettiin kurissa, kurinpitäjinä pappi ja vallesmanni.

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

Ja siitä uudesta pääsee nauttimaan käyttämällä tablettia, kun makailee ojan pientareella oljenkorsi suussa.

Sekä uudesta että vanhasta rakennetaan sekä ihanteellisia että dystooppisia tarinoita. Ihminen on sama kuin ennenkin. Onkiminen veneestä on yhtä viihdyttävää kuin sata vuotta sitten.

> Totuus oli aikamoisen karu luokkayhteiskunta, jossa köyhät pirettiin kurissa, kurinpitäjinä pappi ja vallesmanni.

Turhaa pelottelua. Maallista hyvää meillä on nyt enemmän kuin ennen, mutta ihminen keksii itselleen ja toisille kiusaa edelleen. Ei pidä yrittää erityisesti kaataa pahinta likasankoa päälleen. Poimi rusinoita. Kuten sanoin, onkiminen oli hauskaa ennenkin, ja jos siitä pitää, voi elää tuohon perinteiseen tyyliin, ilman pelkoa pamputtavista poliiseista, tai nykyajan tuomiota vääräoppisesta nostalgiasta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset